Luhdanmäen rautatiesilta

Tämän päivän artikkelissa haluamme puhua Luhdanmäen rautatiesilta:stä, aiheesta, joka on viime aikoina herättänyt suurta kiinnostusta yhteiskunnassa. Luhdanmäen rautatiesilta on ongelma, joka on vaikuttanut kaiken ikäisiin, sukupuolisiin ja sosioekonomisiin ihmisiin ja synnyttänyt erilaisia ​​mielipiteitä ja keskusteluja sen tärkeydestä ja seurauksista. Tässä artikkelissa analysoimme Luhdanmäen rautatiesilta:n tärkeimpiä näkökohtia sen alkuperästä nykyiseen tilanteeseen. Tavoitteena on tarjota laaja ja täydellinen näkemys tästä aiheesta, joka on kiinnittänyt niin monien ihmisten huomion ympäri maailmaa.

Luhdanmäen rautatiesilta
Luhdanmäen rautatiesilta
Luhdanmäen rautatiesilta
Raiteita 2
Ylittää Luhdanjoen
Ylläpitäjä Väylävirasto
Siltatyyppi jännitetty jatkuva betoninen kotelopalkkisilta
Pisin jänneväli 45 m
Pituus 550,8 m
Leveys 12,1 m
Alituskorkeus noin 30 m
Avattu liikenteelle 3. syyskuuta 2006
Koordinaatit 60°53′14.1″N, 025°30′31.2″E
Lisää silta-artikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Luhdanmäen rautatiesilta (Luhdanmäen ratasilta) sijaitsee Lahden oikoradalla Hollolan ja Orimattilan rajalla noin kaksi kilometriä Herralasta itään. Silta on 550,8 metriä pitkä[1], ja se on Suomen kolmanneksi pisin rautatiesilta Lahden oikoradan Kytömaan ja Vantaankosken radan Piijoen siltojen jälkeen. Silta ylittää seututie 140:n ja Luhdanjoen, joka on osa Porvoonjoen pääuomaa.[2]

Silta on kaksiraiteinen ja varustettu kahdella kiskonliikuntalaitteella.[1] Luhdanmäen sillan arkkitehtisuunnittelu on arkkitehtitoimisto Jussi Tervaojan ja sen rakennesuunnitelusta vastasi SuunnitteluKortes[3].

Silta on tyypiltään jännitetty jatkuva teräsbetoninen kotelopalkkisilta[4]. Liikenneviraston Liikenneviraston sillat 1.1.2015 -julkaisussa on Luhdanmäen ratasillan pituudeksi ilmoitettu 548,4 metriä[4].

Lähteet

  1. a b Lounema, Risto: Oikorata Kerava–Lahti, s. 148. Ratahallintokeskus, 2006. ISBN 952-445-151-4
  2. Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. (Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126). Helsinki: Vesi- ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4
  3. Kansonen, Juha: Oikorata Kerava-Lahti. Betoni-lehti, 2007, nro 1, s. 28–29. Betoniteollisuus ry. Artikkelin verkkoversio. (PDF) Viitattu 1.5.2016.
  4. a b ”4.3.7”, Liikenneviraston sillat 1.1.2015, s. 132–133. Helsinki: Liikennevirasto, 2015. ISBN 978-952-317-138-1 Teoksen verkkoversio (PDF) Viitattu 1.5.2016. (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla