Tässä artikkelissa tutkimme Luteinisoiva hormoni:n kiehtovaa maailmaa, aihetta, joka on kiinnittänyt kaikenikäisten ja -taustaisten ihmisten huomion. Luteinisoiva hormoni on ollut kiinnostuksen ja keskustelun kohteena useilla eri aloilla sen vaikutuksista nyky-yhteiskuntaan ja historialliseen merkityksellisyytensä. Tämän kattavan analyysin avulla tarkastelemme niitä monia puolia, jotka tekevät Luteinisoiva hormoni:stä erittäin tärkeän aiheen nykyisessä kontekstissa. Käsittelemme sen alkuperää, kehitystä ja mahdollista tulevaa kehitystä, jotta voimme tarjota kattavan ja rikastuttavan näkemyksen Luteinisoiva hormoni:stä. Liity kanssamme tälle matkalle aiheen läpi, joka ei lakkaa yllättämästä ja kiehtomasta!
Luteinisoiva hormoni eli lutropiini (lyh. LH) on aivolisäkkeen etulohkosta erittyvä hormoni, joka stimuloi munasolujen irtoamista.[1] Luteinisoivasta hormonista (LH), follikkelia stimuloivasta hormonista ja istukkahormonista käytetään yhteisnimitystä gonadotropiinit, koska ne kaikki vaikuttavat sukupuolirauhasten toimintaan
Luteinisoivan hormonin eritystä stimuloi hypotalamuksesta erittyvä gonadoliberiini, joka stimuloi samalla myös follikkelia stimuloivan hormonin erittymistä.
Hormonin pitoisuus on lapsilla hyvin pieni, mutta se kasvaa murrosiässä, ja siitä voidaan tutkia puberteettikehitystä. Naisilla hormonin tehtävä on stimuloida munasolun irtoamista, sen jälkeen keltarauhasen kehitystä ja ylläpitää keltarauhasen hormonituotantoa. Ovulaation aikana pitoisuus nousee moninkertaiseksi. Miehillä luteinisoiva hormoni stimuloi kivesten Leydigin solujen androgeenien eli mieshormonien tuotantoa. Hypofyysin vajaatoiminta laskee hormonin pitoisuutta.[2]