Luuttucembalo

Nykymaailmassa Luuttucembalo:stä on tullut toistuva aihe, jolla on kiistaton merkitys. Luuttucembalo on saavuttanut nykyään merkittävän merkityksen joko yhteiskuntaan, politiikkaan tai ihmisten jokapäiväiseen elämään kohdistuvan vaikutuksensa vuoksi. Sen vaikutus ei rajoitu tiettyyn alueeseen, vaan se kattaa useita eri näkökohtia teknologiasta kulttuuriin. Globalisaation edetessä Luuttucembalo:stä on tullut yleinen kiinnostava kohde kaikkialla maailmassa, ja se synnyttää keskusteluja, pohdintoja ja toimia, joilla pyritään ymmärtämään ja käsittelemään sen laajuutta ja vaikutuksia. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Luuttucembalo:n vaikutuksia ja sen vaikutuksia modernin elämän eri osa-alueisiin.

Luuttucembalo (engl. lute-harpsichord; saks. Lautenklavecimbel, Lautenklavier, Lautenwerck, Lautenwerk, Theorbenflügel; ransk. clavecin-luth) on cembalo, jonka kielet on tehty suolesta; tavallisen cembalon kielet ovat metallia. Luuttucembalolla pyritään imitoimaan luutun ääntä, mutta kosketinsoittimena se mahdollistaa polyfonisen musiikin esittämisen luuttua paremmin.[1]

Soitin oli erityisen suosittu 1700-luvun alkupuolen Saksassa, jossa luuttucembaloita rakensivat muiden muassa Johann Christoph Fleischer, Zacharias Hildebrandt ja Johann Nicolaus Bach. Säveltäjä Johann Sebastian Bachin jäämistöön kuului kaksi luuttucembaloa, ja hän sävelsi soittimelle ainakin e-mollisarjan BC L166/BWV 996 (Preludio con la Svite da Gio: Bast. Bach. aufs Lauten Werck).[1]

Monissa cembaloissa on erityinen luuttuäänikerta, joko varsinainen omin luistein varustettu soinniltaan nasaalinen äänikerta (engl. lute stop; ransk. nasale, registre d'hautbois; saks. Nazard, Nasal-Register, Nasalzug, Oboezug) tai sordiinon tapaan toimiva nahasta tai huovasta valmistettu metallikielten sointia pehmentävä vaimennusmekanismi (engl. buff stop, harp stop, virh. myös lute stop; ital. sordino, liuto; ransk. registre de luth, saks. Lautenzug). Kumpaakaan näistä ei pidä sekoittaa luuttucembalon perusominaisuuteen eli suolikielisiin äänikertoihin.[1][2][3]

Lähteet

  1. a b c Edwin M. Ripin ja Denzil Wraight: "Lute-harpsichord" . Grove music online. Oxford University Press. Tarkistettu 12.8.2016
  2. Edwin M. Ripin ja John Koster: "Lute stop" . Grove music online. Oxford University Press. Tarkistettu 12.8.2016
  3. Edwin M. Ripin ja John Koster: "Buff stop (harp stop and (erroneously) lute stop)" . Grove music online. Oxford University Press. Tarkistettu 12.8.2016

Aiheesta muualla