Lättäjalka

Nykymaailmassa Lättäjalka on saavuttanut suuren merkityksen yhteiskunnan eri alueilla. Olipa kyseessä teknologia, lääketiede, koulutus tai kulttuuri, Lättäjalka on vaikuttanut ihmisten elämään jollain tavalla. Tästä syystä on tärkeää ymmärtää perusteellisesti kaikki Lättäjalka:een liittyvä, tietää sen edut, sen kehitys ajan myötä ja sen mahdolliset seuraukset nykyisyydessä ja tulevaisuudessa. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Lättäjalka:tä ja sen vaikutusta elämämme eri osa-alueisiin ja tarjoamme näin täydellisen ja ajantasaisen yleiskatsauksen tästä erittäin tärkeästä aiheesta.

Lättäjalka

Lättäjalka eli lattajalka tarkoittaa jalkaterää, jonka jalkapohjan sisäkaari on laskeutunut.[1]

Lättäjalkaisuus voi olla synnynnäistä, rakenteellista, toimintojen kompensaatiota tai sairauden kuten nivelreuman aiheuttamaa. Sitä hoidetaan tukipohjallisilla ja voimistelulla.[1]

Yleensä ihmisillä jalkapöydän kaari on korkea siten, että kantapää, varpaat ja päkiä sekä jalkapohjan ulkoreuna osuvat kävellessä maahan, mutta päkiän ja kantapään välinen kaari on ylempänä. Lättäjalkaisen jalkapohja koskettaa kokonaan maata. Lättäjalkaa pidetään nykyään jalan muodon normaalivarianttina eikä sairautena.

Lapsilla on useimmiten lättäjalat 3–5-vuotiaiksi, aikuisista eurooppalaisista noin 10–15 % on lättäjalkaisia, mutta esimerkiksi monissa Aasian maissa enemmistöllä ihmisistä on lättäjalat varsinkin kulttuureissa, joissa kenkiä ei juurikaan käytetä .

Lättäjalan uskottiin helposti kipeytyvän pitkillä kävelyillä, minkä vuoksi lättäjalkaiset olivat ennen vapautettuja asepalveluksesta ja monia urheilulajeja esimerkiksi luistelua on vaikea lättäjalkaisen harrastaa. Nykyisin lättäjalkaiset pääsevät asepalvelukseen, mutta heidät luokitellaan tapauskohtaisesti A- tai B-luokkaan; vaikean synnynäisen lattajalan (pes planus congenitus) omaavat voivat yhä päätyä luokkaan C (vapautus rauhanajan palveluksesta).[2]

Lähteet

  1. ↑ a b Jalkojen asentovirheet ja kiputilat Tohtori.fi. Viitattu 11.11.2014.
  2. ↑ Puolustusvoimien terveystarkastusohje 2012, s. 116. puolustusvoimat.fi.

Aiheesta muualla