Tässä artikkelissa tutkimme Mélesville:n kiehtovaa maailmaa ja kaikkia eri puolia, jotka tekevät siitä niin merkityksellisen nyky-yhteiskunnassa. Ammatillisesta vaikutuksesta populaarikulttuuriin Mélesville on ollut lukemattomien tutkimusten ja analyysien kohteena, joiden avulla voimme paremmin ymmärtää sen merkitystä ja laajuutta. Erilaisten näkökulmien ja mielipiteiden kautta sukeltamme Mélesville:n monimutkaiseen universumiin löytääksemme sen monet seuraukset ja sen, miten se on kehittynyt ajan myötä. Valmistaudu jännittävälle matkalle Mélesville:n ja kaiken sen tarjoaman ulottuvuuden läpi.
Mélesville | |
---|---|
Anne Honoré Joseph Duveyrier | |
![]() Mélesville eli Anne Honoré Joseph Duveyrier, valokuva: Nadar. |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 1787 |
Kuollut | 1865 (77–78 vuotta) |
Kansalaisuus | Ranska |
Ammatti | kirjailija |
Kirjailija | |
Salanimi | Adélaïde Lesparat ja Madame étoiles 03 [1] |
Äidinkieli | ranska |
Tuotannon kieli | ranska |
Aiheesta muualla | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
|
Mélesville, oikea nimi Anne-Honoré-Joseph Duveyrier (1787–1865) oli ranskalainen näytelmäkirjailija. Hänen näytelmänsä L’oncle rival esitettiin jo 1811 menestyksekkäästi. Hänen tuotteliaisuutensa oli harvinaisen runsas, ja Eugène Scriben ja Jean-François Bayardin rinnalla hän oli Ranskan suosituimpia näytelmäkirjailijoita.[2]
Mélesville on yhdessä avustajien kanssa kirjoittanut yli 300 näytelmää, joista esimerkkeinä Frontin mari-garçon (1821), Valérie(1823), L’ambassadeur(1826), La chatte métamorphosée en femme (1827), Zoé (1830), Le chalet (1834), Le lac des fées (1839), kaikki mainitut yhteistyössä Scriben kanssa ja lisäksi yksin muun muassa L’ermite (1820), Le bourgmestre de Saardam (1825), Le mariage impossible (1828), La séparation (1830), Les vieux péchés (1833), La fille de Figaro (1843), Les bijoux indiscrets (1850), Monsieur Beauminet (1854). Veljensä, näytelmäkirjailija Charles Duveyrierin (1803–1866), kanssa hän kirjoitti muun muassa näytelmät Michel Perrin (1834), Clifford le voleur (1832), Faute de s’entendre (1838), La meunière de Marly (1841).[2]