Tämän päivän artikkelissa tutkimme aihetta MARC 21, aihe, joka on herättänyt kiinnostusta ja keskustelua viime vuosina. MARC 21 on aihe, joka kattaa monenlaisia näkökohtia sen vaikutuksista yhteiskuntaan sen taloudellisiin vaikutuksiin. Tämän artikkelin avulla analysoimme erilaisia näkökulmia ja mielipiteitä MARC 21:stä, tavoitteenamme tarjota laaja ja täydellinen yleiskatsaus, jonka avulla lukijat ymmärtävät paremmin tätä aihetta. Lisäksi keskustelemme mahdollisista ratkaisuista ja strategioista MARC 21:een liittyvien haasteiden ratkaisemiseksi. Toivomme, että tämä artikkeli on informatiivinen ja merkityksellinen niille, jotka ovat kiinnostuneita oppimaan lisää MARC 21:stä ja sen vaikutuksista eri alueilla.
MARC 21 (MARC = MAchine Readable Cataloguing) on kirjastoissa, arkistoissa ja museoissa aineistojen luettelointiin ja luettelotietojen vaihtoon käytettävä kansainvälinen formaatti. MARC 21 korvaa vähitellen MARC:in aikaisempia, kansallisia versioita.
MARC on kirjastojen luettelotietojen tallennukseen ja vaihtamiseen määritelty standardi eli bibliografisten tietojen vaihtomuoto (Machine Readable Cataloguing). MARC:in kehitys alkoi Yhdysvaltain Kongressin kirjastossa vuosina 1967–1968.[1] Kongressin kirjasto vastaa edelleen standardista. Lisäksi kehitystyössä on mukana muita kansainvälisiä ja kansallisia organisaatioita.[2]. Suomessa MARC-formaatista vastaa Kansalliskirjasto.
Aluksi Yhdysvaltain kansallisessa käytössä olleesta formaatista luotiin myöhemmin eri maiden kirjastolaitoksia varten kansallisia versioita, kuten Isossa-Britanniassa UKMARC, Ruotsissa SWEMARC ja Suomessa FINMARC. FINMARC tuli käyttöön 1970-luvun lopulla. Myös Yhdysvalloissa nimi vaihtui versioiden kehittyessä muita vastaavaan muotoon USMARC.[3]
Formaattien kansainväliset kehityslinjat, kansalliset sovellukset sekä kirjastojärjestelmien toimittajien suunnalta tulevat kehitystarpeet ovat johtaneet useiden rinnakkaisten MARC-versioiden käyttöön myös Suomessa. Voyager-kirjastojärjestelmän myötä sitä käyttävissä Linnea-kirjastoissa ja ammattikorkeakoulujen AMKIT-konsortioon kuuluvissa kirjastoissa käytettiin MARC 21 -formaatin ja FINMARC:in piirteitä yhdistelevää MARC21-Fin-versiota.[4] Yleiset kirjastot (kaupungin- ja kunnankirjastot) ovat käyttäneet FINMARC (1998) -formaattia. Pääkaupunkiseudun yleiset kirjastot sekä eräät muut yleiset kirjastot ovat ottaneet käyttöön MARC 21 -formaatin.[4]
FINMARC:in tuki päättyi vuoden 2005 lopussa ja samana vuonna tehtiin päätös Voyager-järjestelmän käyttäjien siirtymisestä MARC 21 -formaattiin tieteellisten kirjastojen Linnea2-konsortiossa ja ammattikorkeakoulukirjastojen AMKIT-konsortiossa.[4][5]
MARC 21 -formaatit saatiin suomennetuiksi alustavasti 2006. Suositus formaatin käyttöönotosta yleisissä ja erikoiskirjastoissa annettiin Digitaalisen kirjaston ohjausjärjestelmän verkkopalveluryhmän kokouksessa tammikuussa 2007.[6] Voyager-kirjastot muunsivat tietokantojaan MARC 21 -formaattiin vuodenvaihteessa 2008-2009. Tähän liittyen järjestetään tarvittavaa koulutusta.[7]
Yhteinen kansainvälinen luettelointiformaatti merkitsee muun muassa sitä, että kirjastot voivat kopioida valmiita luettelotietueita toisten kirjastojen luetteloista eri puolilta maailmaa. Tällainen kopioluettelointi voi nopeuttaa teosten luettelointia ja saamista käyttöön, säästää työtä ja kustannuksia. Luetteloformaatin muutos luo tarpeita kouluttaa luetteloijia uusien työvälineiden käyttöön.
Luettelointitapahtumassa kohtaavat luetteloinnin yleiset periaatteet, luettelointisäännöt (Suomessa muun muassa Suomalaiset luettelointisäännöt), kirjastojärjestelmän ominaisuudet sekä kirjaston omat käytännöt ja työprosessit.[8]
Kun luettelointiformaatti vaihtuu, kirjaston luettelotietokannat konvertoidaan eli luettelointitietueiden rakenne muunnetaan uuden formaatin mukaiseksi. Tähän tarkoitukseen käytetään erikseen luotavia konversio-ohjelmia tai vaihtoformaatteja.[9] Tietojen siirtämistä formaatista toiseen säätelee ISO 2709 -standardi.[10]
Perinteisesti kokoelmaluetteloitaan ovat asiakkaille avanneet ennen kaikkea kirjastot. Myös muut muistiorganisaatiot, kuten arkistot ja museot, ovat lähtemässä mukaan tähän kehitykseen. MARC 21 kykenee käsittelemään lukuisia erilaisia aineistotyyppejä (ks. taulukko), joten luettelotietoja voidaan vaihtaa erityyppisten tiedontallentajien kesken tai koota ne yhteiseen luetteloon.
| Aineistotyyppi suomeksi | Aineistotyyppi englanniksi |
|---|---|
| Tekstiaineisto | Language (textual) material |
| Tekstikäsikirjoitus | Manuscript language (textual) material |
| Elektroninen aineisto | Computer file |
| Kartta-aineisto | Cartographic material |
| Karttakäsikirjoitus | Manuscript cartographic material |
| Nuottijulkaisu | Notated music |
| Nuottikäsikirjoitus | Manuscript music |
| Puheäänite | Nonmusical sound recording |
| Musiikkiäänite | Musical sound recording |
| Heijastettava kuva tai viestin | Projected medium |
| Kuva | Two-dimensional nonprojectable graphic |
| Esine | Three-dimensional artifact or natural objects |
| Moniviestin | Kit |
| Sekalainen aineisto | Mixed material |
Asiakas ei välttämättä näe lainkaan MARC-formaatissa esitettäviä luettelotietoja, vaan ne muotoillaan luettelotietokannan käyttöliittymään havainnollisempaan muotoon. MARC-esitystapa voi olla vaihtoehtoisesti tarjolla ja sitä kutsutaan sen erikoistarkoitusta kuvaavalla nimellä (esimerkiksi luetteloijan näyttö tai MARC-näyttö).
Formaatti vaikuttaa kirjastoluettelon mahdollistamiin tiedonhakutapoihin, sillä osa formaatin kentistä määrittää hakuelementtejä. Esimerkki tästä on, että nimekkeen alussa oleva artikkeli (En, Ett, The jne.) ohitetaan haussa käytettävää indeksiä rakennettaessa ja tämä ohitusohje merkitään ohitusindikaattorilla kentän yhteyteen luetteloitaessa. Asiakkaan on tiedettävä tämä saadakseen hakunsa onnistumaan.[12]
MARC-tietueen rakenne koostuu seuraavista osista: nimiö, hakemisto ja kentät.[10] Kongressin kirjasto ylläpitää MARC:in rakennekuvauksia XML-kielellä.[13]
Nimiö (engl. leader) kertoo, millaista tietoa kenttiin on tallennettu. Nimiö mahdollistaa osaltaan formaatin yleiskäyttöisyyttä. Esimerkiksi kentässä 06 kerrotaan minkä tyyppistä aineistoa tietue koskee (ks. taulukkoa kohdassa MARC21 asiakkaan kannalta). Nimiössä määritellään muun muassa millaista merkistöä tietue sisältää sekä millainen kuvailun tarkkuustaso on (taso vaihtelee eri kirjastotyypeissä ja kirjastoissa). Nimiö varaa MARC 21 -tietueen 24 ensimmäistä merkkipaikkaa.[14]
Järjestelmä tuottaa hakemiston (engl. directory), joka kertoo, miten vaihtuvamittaiset kentät sijaitsevat tietueessa. Hakemisto käyttää tietueen merkkipaikkoja 24:stä lähtien jaksoittain. Kussakin jaksossa kuvataan yksi kenttä, sen koodi, pituus ja aloituskohta.[15]
Kentillä on kolminumeroinen tunnus. Kentän ensimmäiset numerot kertovat, minkäluonteista tietoa kenttä sisältää, esimerkiksi 1-alkuisiin kenttiin (ilmaistaan ohjeissa muodossa 1XX) tehdään ns. pääkirjaus, tallennetaan bibliografisen kohteen nimi tai yhtenäistetty nimeke.[16] Numerolla 9 alkavat kentät on varattu kansallisiin ja kirjastokohtaisiin erityistarkoituksiin.[17] Kenttien sisältöä rakenteistetaan edelleen indikaattoreilla ja osakentillä. Indikaattori on merkki, joka kertoo kenttäkohtaisesti, miten tietty osakenttä käsitellään. Esimerkiksi suomalaisen henkilönimeen viittaamiseen liittyvän kentän 900 ensimmäisellä indikaattorilla säädellään nimen tulkintaa: nimen osien järjestys voi olla suora (Ville Virtanen) tai käänteinen (Virtanen Ville). Kolmas vaihtoehto on perheen tai suvun nimi (Virtanen).[18]