Maija Könkkölä

Tässä artikkelissa aiomme sukeltaa Maija Könkkölä:n kiehtovaan maailmaan ja tutkia sen monia ulottuvuuksia ja puolia. Sukellamme sen alkuperästä sen merkitykseen nykypäivänä kattavaan analyysiin, jonka avulla voimme ymmärtää Maija Könkkölä:n merkityksen eri elämänalueilla. Eri näkökulmien ja tieteidenvälisten lähestymistapojen kautta tutkimme sen vaikutusta yhteiskuntaan, kulttuuriin, historiaan ja teknologiaan tarjoamalla kattavan näkemyksen, joka rikastuttaa tietämystämme Maija Könkkölä:stä. Tämä artikkeli tarjoaa panoraamanäkymän, joka kutsuu meidät pohtimaan Maija Könkkölä:n merkitystä ja arvoa nykyisessä maailmassamme.

Eeva Maija Könkkölä (o.s. Elomaa, 4. elokuuta 1947 Vaasa – 26. maaliskuuta 2012 Helsinki[1]) oli suomalainen arkkitehti, joka tunnetaan erityisesti vammaisjärjestöjen vaikuttajana. Hän kiinnitti huomiota vammaisten huomioimiseen rakennusten ja ympäristön suunnittelussa ja julkaisi aihepiiristä kirjoja ja kirjoituksia.

Ura

Könkkölä valmistui arkkitehdiksi Teknillisestä korkeakoulusta 1975. Valmistumisensa jälkeen hän toimi CP-liiton, Invalidiliiton ja Sokeain Keskusliiton asumisympäristötutkimuksessa kartoittajana vuosina 1976–1977.[2] Vuosina 1977–1981 Könkkölä toimi Vammaisjärjestöjen yhdyskuntaprojektissa (VYP). Vuonna 1982 VYP vakiinnutettiin Invalidiliiton alaisuuteen Vammaisten yhdyskuntasuunnittelupalveluna, jonka pääsihteerinä Könkkölä toimi vuoteen 2009 saakka.[3]

Luottamustoimet

Könkkölä oli Vihreän liiton varapuheenjohtaja 1988–1989 ja Helsingin kaupunginvaltuustossa vihreiden ryhmässä 1984–1992. Hän oli rakennuslautakunnan jäsen 1984–1992 ja sen puheenjohtaja 1993–1996. Hän oli valtion liikuntaneuvoston jäsen 1995–1997 ja ICTA Europen puheenjohtaja vuodesta 1998.[4]

Yksityiselämä

Könkkölä sokeutui diabeteksen vuoksi noin 20-vuotiaana, ja oma sokeutuminen sai hänet kiinnostumaan esteettömään liikkumiseen tähtäävästä suunnittelusta. Hän kertoi löytäneensä leipäpuunsa pudottuaan kolmannen kerran ojaan. ”Miksi yhteiskunta ei helpota vammaisten elämää tekemällä kaiteita tai käyttämällä erilaisia pintamateriaaleja, kun se kerran on mahdollista. Miksi kuoppiin on aina pudottava, miksei niitä voisi merkitä. Siinä, kaikessa lyhykäisyydessään, oli minun kutsumukseni.”[5]

Maija Könkkölä oli avioliitossa Kalle Könkkölän kanssa. He esiintyivät julkisuudessa yhdessä vammaisasioissa.

Julkaisut

  • Könkkölä, Kalle & Könkkölä, Maija & Lyyra, Eeva (tekstit): Yhteiskunta kaikille, kuvaraportti vammaisista. Helsinki: Kynnys ry, 1979. ISBN 951-99221-6-4
  • Hänninen, Olavi & Könkkölä, Maija & Heinonen, Eero: Keittiö vammaisille. Helsinki: Invalidiliitto, 1981.
  • Gunilla Sjövall & Könkkölä, Maija (toim.): Ihmisen tie: matkalla Anneli Vesterisen kanssa. Helsinki: Kynnys ry, 1988. ISBN 951-998958-7
  • Könkkölä, Maija: Asunto vammaiselle: suunnitteluohjeet. Helsinki: Invalidiliitto, 1988. ISBN 951-95407-0-9
  • Könkkölä, Maija: Bostäder för handikappade: planeringsanvisningar. Helsingfors: Invalidförbundet, 1989. ISBN 951-95407-2-5
  • Könkkölä, Maija: Ongelma vai haaste? julkisten rakennusten liikkumisesteiden poistaminen. Helsinki: Invalidiliitto, 1994. ISBN 952-9615-10-8
  • Könkkölä, Maija: Liikkumisesteetön sauna. Helsinki: Invalidiliitto, 2000.
  • Könkkölä, Maija: Esteetön asuinrakennus. Helsinki: Invalidiliitto, 2003. ISBN 952-9615-87-6
  • Könkkölä, Maija: Accessible homes. Helsinki: Finnish Association of People with Mobility Disabilities, 2003. ISBN 952-9615-88-4

Tunnustukset

  • Vuoden nainen 1981, Suomen Liike- ja Virkanaisten liitto
  • Yhteiskuntasuunnittelun seuran kunniapalkinto 1979
  • Sosiaaliturvan Keskusliiton tiedotuspalkinto 1981 yhdessä Kalle Könkkölän kanssa
  • Könkkölän työyksikkö VYP Invalidiliitossa sai 1995 Suomen Arkkitehtiliiton SAFA-tunnustuspalkinnon
  • Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan ansioristi 1998

Lähteet

  1. ↑ Sauri, Pekka: Arkkitehti rakensi esteetöntä Suomea. Helsingin Sanomat, 4.4.2012, s. C 8. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 4.4.2012. (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. ↑ Liikuntaesteinen rakennetussa ympäristössä: ongelmat ja parantamiskeinot, s. 5. Suomen CP-liitto: Invalidiliitto: Sokeain keskusliitto, 1977.
  3. ↑ Vammaisten Yhdyskuntasuunnittelu-palvelu VYP 1977–2009 Invalidiliitto. Viitattu 15.10.2024.
  4. ↑ Helsingin Sanomat 3.8.2007, C5
  5. ↑ Saraste, Heini & Könkkölä, Kalle: Huoneekseni tuli maailma. Helsinki: WSOY, 1996. ISBN 951-021-023-4

Aiheesta muualla