Tässä artikkelissa käsittelemme Maisemanhoito-ongelmaa, joka on äärimmäisen tärkeä asia tänään. Maisemanhoito on herättänyt suurta kiinnostusta eri aloilla tieteestä kulttuuriin, politiikan ja yhteiskunnan kautta yleensä. Näiden linjojen mukaisesti tutkimme Maisemanhoito:n eri puolia sekä sen vaikutuksia jokapäiväiseen elämäämme. Toivomme valaisevamme tätä erittäin tärkeää asiaa ja tarjoavamme lukijalle selkeän ja täydellisen näkökulman Maisemanhoito:een.
Maisemanhoito tarkoittaa toimenpiteitä, joilla pidetään yllä, entistetään tai uusitaan ihmisen elinympäristön esteettisiä näkökohtia. Maiseman hoidossa pyritään sopeuttamaan ympäristön uudet ominaisuudet vanhoihin, perinteikkäisiin ja historiallisesti merkittäviin maiseman ominaisuuksiin. Näihin asioihin kuuluu myös historiallisesti merkittävien rakennusten vaaliminen. Myös luonnonsuojelun kannalta arvokkaiden luonnonsuojelualueiden hoito kuuluu maisemanhoitoon. Nämä luonnonsuojelualueet on saatettu perustaa ympäristöministeriön tai Ely-keskusten toimesta.[1] Joskus kulttuurimaisemaan liittyvät ihmiskunnan tarpeet ja luonnonmaiseman arvot ovat ristiriidassa keskenään ja tämä seikka on haaste maisemansuojelussa. Tällaiset ristiriidat ovat aiheuttaneet maanomistajien ja luonnonsuojelijoiden välille eripuraa. Monet maisemanhoitohankkeet ovat lähteneet paikallisten ihmisten toivomuksista.[2]
Maisemanhoitoa tehdään muun muassa kaupunkien ulkoilualueilla ja kuntien ja valtion retkeilyalueilla pusikoita raivaamalla, poistamalla kuolleita puita tai esimerkiksi pähkinäpensaslehdoissa tukahduttavia kuusia. Maisemaa voidaan myös avata, kun puut ja pensaat estävät näkyvyyttä vesistölle, pellolle tai muulle kiinnostavalle nähtävyydelle. Myös hakkuutähteiden keräys ja poiskuljetus edistää maisemanhoitoa. Lisäksi metsäympäristön hoidossa on otettava huomioon kullakin alueella vallitsevat puiden kasvuolosuhteet. Maaseutumaiseman hoidon kannalta on olennaista, että maatalouden tuotantotoimenpiteet pyritään tekemään kestävän kehityksen mukaisiksi. Maaseutumaisemassa ovat olennaisena osana vesistöt.[3]
Maisemanhoitoa on tehty esimerkiksi suojelualueilla kunnostamalla siellä olevia vanhoja tiloja rakennuksineen ja niiden pihapiirejä ja viljelyksiä. Näin on haluttu säilyttää nähtävyytenä perinteistä rakennustyyliä ja viljelymaisemaa eri elementteineen. Maisemanhoito on myös niittyjen ylläpito, kun niityt ovat katoamassa Suomesta perinteisen maatalouden muuttuessa. Sen takia monia niittyjä hoidetaan erikoistoimenpitein ja myös siksi, että niittyjen runsas kasvi- ja perhoslajisto säilyisi. Rakennetun ympäristön maisemanhoitoa suunniteltaessa on otettava huomioon rakennusten menneisyys sekä niiden mahdolliset kunnostustoimenpiteiden tarpeet.[4] Maisemanhoidossa huomioitavia kohteita ovat myös muinaisjäännökset ja muut arkeologisesti merkittävät kohteet.[5]