Maksim Šostakovitš

Tässä artikkelissa aiomme tutkia var1:n kiehtovaa maailmaa. Sen vaikutuksista nyky-yhteiskuntaan sen historialliseen alkuperään lähdemme matkalle sen eri puolien läpi. Var1 on ollut keskustelun ja keskustelun aiheena useilla aloilla politiikasta populaarikulttuuriin. Tämän artikkelin aikana tutkimme sen merkitystä eri yhteyksissä ja sen vaikutusta jokapäiväiseen elämäämme. Tulemme huomaamaan, kuinka var1 on muokannut ymmärrystämme ympäröivästä maailmasta ja vaikuttanut siihen, miten suhtaudumme siihen. Valmistaudu syventymään tämän jännittävän aiheen syvälliseen ja informatiiviseen analyysiin.

Šostakovitš vuonna 1967

Maksim Dmitrijevitš Šostakovitš (s. 10. toukokuuta 1938 Leningrad, Venäjän SFNT, Neuvostoliitto) on venäläinen kapellimestari ja pianisti. Hän on Dmitri Šostakovitšin ja Nina Varzarin toinen lapsi; hän syntyi tyttären Galinan jälkeen. Vuodesta 1975 lähtien Šostakovitš on johtanut ja tehnyt tunnetuksi isänsä harvinaisia teoksia.

Šostakovitš opiskeli Moskovan ja Leningradin konservatorioissa, ja hänestä tuli vuonna 1971 Neuvostoliiton radion ja television sinfoniaorkesterin pääkapellimestari. Hän johti muun muassa isänsä 15. sinfonian ensiesityksen. Vuonna 1981 hän emigroitui poikansa Dmitri Maksimovitšin kanssa Yhdysvaltoihin. Hän palasi Pietariin vuonna 1994 ensimmäisen kerran sitten vuoden 1981[1] johdettuaan vuorotellen New Orleansin sinfoniaorkesteria ja Hongkongin filharmonista orkesteria.

Šostakovitš kantaesitti isänsä pianokonserton nro 2 F-duuri vuonna 1957. Vuonna 1992 hän levytti Nikolai Mjaskovskin sellokonserton; solistina oli Julian Lloyd Webber ja orkesterina Lontoon sinfoniaorkesteri. Šostakovitš on levyttänyt isänsä kaikki 15 sinfoniaa Prahan sinfoniaorkesterin kanssa.[1]

Hänen poikansa Dmitri Maksimovitš Šostakovitš on myös pianisti.

Lähteet

  1. ↑ a b Maxim Schostakowitsch Künstlersekretariat. Viitattu 19.6.2009.

Aiheesta muualla