Tässä artikkelissa tutkimme aihetta Man’yōshū perusteellisesti. Laitamme suurennuslasin alle sen alkuperästä sen merkitykseen nykypäivänä kaikki Man’yōshū:een liittyvät näkökohdat. Tavoitteenamme on tarjota lukijoillemme täydellinen ja yksityiskohtainen näkemys tästä aiheesta ja tarjota korvaamatonta tietoa, jonka avulla he ymmärtävät paremmin sen tärkeyttä ja vaikutuksia eri alueilla. Kattavan analyysin ja asiaankuuluvien tietojen esittämisen avulla aiomme kaivaa Man’yōshū:een selvittääksemme sen vaikutukset ja laajuuden eri yhteyksissä. Epäilemättä Man’yōshū on erittäin tärkeä aihe, joka ansaitsee huolellisen tarkastelun, ja juuri sitä teemme seuraavilla sivuilla. Valmistaudu siis lähtemään kiehtovalle matkalle Man’yōshū:n läpi.
Man’yōshū (jap. 万葉集, ”Kymmenen tuhannen lehden kokoelma”)[1] on vanhin olemassa oleva ja hyvin arvostettu japanilaisen runouden kokoelma, joka on koottu Nara- tai varhaisella Heian-kaudella. Kokoaja tai kokoajista viimeinen on oletettavasti Ōtomo no Yakamochi,[1] ja kokoelman viimeinen ajoitettu runo on vuodelta 759. Kokoelmaan sisältyy varhaisemmilta runoilijoilta runoja, joista monet ovat jääneet nimettömiksi tai pantu väärän, yleensä jonkun tunnetun runoilijan nimiin. Suurin osa kokoelmasta edustaa vaihetta 500–759[1].
Kokoelmassa on yli 4 000 runoa, pääosin tankoja, ja ne on kirjoitettu japaniksi kiinalaisin sanamerkein.[1]