Mantua

Tämä artikkeli käsittelee ongelmaa Mantua:stä, joka on saanut suuren merkityksen viime vuosina. Kautta historian Mantua on ollut eri tieteenalojen asiantuntijoiden tutkimuksen ja kiinnostuksen kohteena, ja se on ollut keskustelun ja pohdinnan lähde yhteiskunnalle yleensä. Ymmärtääksemme paremmin Mantua:n merkitystä nykyisessä kontekstissa analysoidaan erilaisia ​​näkökulmia ja lähestymistapoja, joiden avulla voimme saada kattavan näkemyksen tästä aiheesta. Samoin selvitetään Mantua:n tutkimuksen vaikutuksia eri alueilla, kuten kulttuurissa, politiikassa, tieteessä, mm. Kattavan analyysin avulla pyritään tarjoamaan lukijalle laaja ja päivitetty näkemys Mantua:stä, tarjoamalla uusia pohdintoja ja tietoa, jotka rikastavat tämän ilmiön ymmärrystä.

Mantua
Sijainti

Mantua
Koordinaatit 45°9′38″N, 10°47′51″E
Valtio Italia
Paikkakunta Mantova, Mantova, Lombardia
Historia
Tyyppi kaupunki
Kulttuuri antiikki
Valtakunta Rooman valtakunta
Alue Regio X Venetia et Histria, Italia

Mantua (lat.; m.kreik. Μάντουα, Mantūa) oli antiikin aikainen kaupunki Gallia cisalpinassa Italiassa.[1][2] Se on kehittynyt nykyiseksi Mantovan kaupungiksi ja sijaitsi sen paikalla.[3][4][5]

Maantiede

Mantuan kaupunki sijaitsi Gallia cisalpinassa eli Alppien etelänpuolisessa Galliassa Mincius (nyk. Mincio) -joen varrella. Se oli rakennettu joessa olleelle saarelle noin 12 roomalaista mailia eli noin 18 kilometriä Minciuksen ja Padus (nyk. Po) -joen yhtymäkohdan yläpuolelle.[2] Mantuan etäisyys siitä koilliseen sijainneesta Veronasta oli 25 mailia eli noin 37 kilometriä, niin että Prokopios kuvaa matkan päivämatkaksi.[2][6] Mantuan ympäristö oli vetistä aluetta, mikä suojasi kaupunkia.[2]

Tabula Peutingerianan mukaan Mantua sijaitsi tiellä, joka tuli lännestä Mediolanumista Cremonan ja Bedriacumin kautta, ja jatkoi Mantuasta itään Hostiliaan. Sen jälkeen se ylitti Paduksen ja jatkoi Ravennaan.[2][7] Kyseistä tietä pitkin Mantuan etäisyys Cremonasta oli 40 mailia eli noin 59 kilometriä. Erään Vergiliuksen nimiin laitetun runon perusteella jotkut muulinajajat ajoivat kyseistä matkaa kevyillä ajoneuvoilla yhdessä päivässä.[2][8]

Historia

Varhaishistoria

Mantua oli selvästi hyvin vanha kaupunki ja oli olemassa jo kauan ennen kuin gallit asettuivat Pohjois-Italiaan. Vergilius, joka oli kotoisin kaupungista ja tunsi sen perinteet luonnollisesti hyvin, kertoo sen väestön olleen sekaväestöä, jonka pääosa oli etruskilaista alkuperää. Plinius vanhempi jopa sanoo sen olleen ainoa kaupunki Paduksen pohjoispuolella, jota etruskit yhä asuttivat.[2][9] Vergilius ei sano, mitä muuta väestöä kaupungissa asui, eikä ole selvää, mitä hän tarkoitti sanomalla, että väestö koostui kolmesta ”suvusta” (gentes) ja jokainen suku neljästä ”kansasta” (populi). Todennäköisesti tämä liittyi kuitenkin Mantuan oman alueen jakoon, ei kahteentoista etruskien Paduksen laaksoon perustamaan kaupunkiin, niin kuin joskus on ajateltu.[2]

Kaupungin etruskilainen alkuperä käy ilmi myös sen nimestä, joka liittyy mitä todennäköisimmin etruskilaiseen Mantus-jumalaan. Toisessa perinteessä, jota myös Vergilius seuraa, se liitettiin kuitenkin profeetta ja nymfi Mantoon.[2][10] Vergiliuksen skoliastien mukaan Verrius Flaccus ja Aulus Caecina pitivät etruskien historiaa käsitelleissä teoksissaan Mantuan perustajana itseään Tarchonia. Vergilius taas esitti sen perustajaksi Manton pojan Ocnuksen.[2][11] Tästä kaikesta voidaan lähinnä päätellä, että Mantua todella oli alkuperältään etruskilainen kaupunki, ja että se säilytti – kenties hankalapääsyisen sijaintinsa vuoksi – paljon etruskilaisesta luonteestaan vielä silloinkin, kun tällainen oli hävinnyt Gallia cisalpinan muista kaupungeista.[2]

Gallien asutettua Pohjois-Italian noin 400 eaa. Mantuasta tuli todennäköisesti osa cenomanien aluetta.[1][2][12] Kaupungin nimi ei kuitenkaan esiinny ajan historiankirjoituksessa, eikä myöskään ole tietoa siitä, milloin kaupunki tuli Rooman valtaan. Eräästä Liviuksen tekemästä maininnasta toista puunilaissotaa koskien voidaan todennäköisesti päätellä, että Mantua oli tuolloin hyvissä väleissä Rooman kanssa cenomanien ja venetien tavoin. Koska kaupungin nimeä ei mainita roomalaisten myöhemmin Gallia cisalpinassa käymien sotien yhteydessä, se muuntui todennäköisesti vaiheittain muiden cenomanikaupunkien tavoin liittolaisesta Rooman alaiseksi.[2]

Roomalainen kausi

Rooman vallan aikanakin Mantua esiintyy vain harvoin historiassa, ja on selvää, ettei kaupunki ollut vielä tuolloin niin merkittävä kuin Mantova myöhemmin keskiajalla ja sen jälkeenkin. Sekä Strabon että Martialis antavat ymmärtää sen olleen kaupunkina vähäisempi kuin läheinen Verona, ja Martialis kutsuu sitä ”pieneksi Mantuaksi” (parva Mantua). Kaupunki oli asemaltaan ensin colonia ja sitten municipium, mikä tunnetaan sekä maantieteilijöiltä että piirtokirjoituksista.[1][2][13] Mantualaiset saivat täydet kansalaisoikeudet vuonna 49 eaa.[1] Kaupungin asukkaasta käytettiin etnonyymiä Mantuanus.[2]

Julius Caesarin kuolemaa seuranneiden sisällissotien aikaan Mantua menetti osan alueestaan, koska Augustus, joka oli ensin antanut veteraaneilleen osan läheisen Cremonan maista, otti niiden osoittauduttua riittämättömiksi lisämaita Mantualta.[2][14] Tässä yhteydessä myös Vergilius menetti sukutilansa, jonka kuitenkin sai takaisin Augustuksen avulla.[2]

Rooman keisarikaudella Mantua tunnettiin lähinnä Vergiliuksen synnyinpaikkana. Hän ylistää sitä runoissaan, ja samasta syystä sen mainitsevat monet myöhemmät runoilijat.[2][15] Aelius Donatuksen mukaan Vergiliuksen todellinen synnyinpaikka oli kuitenkin Mantuan alueella sijainnut kylä nimeltä Andes, ei kaupunki itsessään.[2][16]

Myöhempi historia

400-luvulla Mantuan valtasivat ensin Alarikin johtamat visigootit ja sitten Attilan johtamat hunnit.[1] Länsi-Rooman kukistumisen jälkeen Mantuasta vaikuttaa tulleen merkittävä paikka, koska se oli sijaintinsa vuoksi suhteellisen vahva linnoitus. Se kuitenkin kukistui Agilulfin johtamille langobardeille.[2][17] Sen jälkeen kun langobardit oli karkotettu seudulta, kaupunkia hallitsivat sen omat herttuat. Keskiajalla Mantovasta tuli yksi Pohjois-Italian tärkeimmistä kaupungeista, ja se oli merkittävä linnoitus 1800-luvulle saakka.[2]

Rakennukset ja löydökset

Antiikin ajan Mantuasta ei ole säilynyt nykyaikaan juuri mitään lukuun ottamatta joitakin piirtokirjoituksia ja mosaiikkeja.[1]

Lähteet

  1. ↑ a b c d e f Stillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”MANTUA (Mantova) Lombardy, Italy”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u Smith, William: ”Mantua”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  3. ↑ Mantua Pleiades. Viitattu 2.9.2024. (englanniksi)
  4. ↑ Mantua (Italy) 32 Mantova ToposText. Viitattu 2.9.2024. (englanniksi)
  5. ↑ ”39 H3 Mantua”, Barrington Atlas of the Greek and Roman World. Princeton University Press, 2000. ISBN 978-0691031699 (englanniksi)
  6. ↑ Prokopios: Goottisodat (De bellum Gothicum) 3.3.
  7. ↑ Tabula Peutingeriana.
  8. ↑ Vergilius: Catalepton 8.4.
  9. ↑ Vergilius: Aeneis 10.201–203; Plinius vanhempi: Naturalis historia 3.19 s. 23.
  10. ↑ Servius: Kommentaari Vergiliuksen Aeneikseen (In Vergilii Aeneidem commentarii) 10.201–203.
  11. ↑ Vergilius: Aeneis 10.200.
  12. ↑ Klaudios Ptolemaios: Geografia 3.1.31.
  13. ↑ Strabon: Geografika 5.213; Plinius vanhempi: Naturalis historia 3.19 s. 23; Klaudios Ptolemaios: Geografia 3.1.31; Martialis: Epigrammit 14.195.
  14. ↑ Vergilius: Paimenlauluja (Eclogae) 9.28, Georgica 2.198.
  15. ↑ Vergilius: Georgica 3.12; Ovidius: Amores 3.15.7; Statius: Silvae 4.2. 9 ; Silius Italicus: Punica 8.595; Martialis: Epigrammit 1.62.2, 14.195.
  16. ↑ Donatus, Aelius: Vergiliuksen elämä (Vita Vergili) 1; Hieronymus: Chronicon 1947.
  17. ↑ Paulus Diaconus: Langobardien historia (Historia Langobardorum) 4.29.