Aihe Mara Carfagna on epäilemättä yksi tärkeimmistä tänään. Tämä on aihe, jolla on ollut suuri vaikutus yhteiskuntaan ja joka on herättänyt laajaa keskustelua eri aloilla. Mara Carfagna on herättänyt kiinnostuksen asiantuntijoissa, tutkijoissa, poliitikoissa ja tavallisissa kansalaisissa, jotka haluavat ymmärtää ja analysoida perusteellisesti sen vaikutuksia. Tässä artikkelissa tutkimme erilaisia näkökulmia ja mielipiteitä Mara Carfagna:stä sekä sen vaikutuksista eri sektoreihin. Alkuperäistään tulevaisuuden projektionsa Mara Carfagna edustaa erittäin tärkeää aihetta, joka ansaitsee käsitellä yksityiskohtaisesti ja kriittisesti.
Mara Carfagna | |
---|---|
![]() |
|
Italian tasa-arvoministeri | |
8.5.2008–16.11.2011
|
|
Pääministeri | Silvio Berlusconi |
Edeltäjä | Barbara Pollastrini |
Seuraaja | Elsa Fornero |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 18. joulukuuta 1975 Salerno |
Tiedot | |
Puolue | Forza Italia (2013–) |
Muut puolueet |
Vapauden kansa (2009–2013) Forza Italia (2004–2009) |
Uskonto | roomalaiskatolinen |
Aiheesta muualla | |
maracarfagna.it | |
|
Maria Rosaria Carfagna (s. 18. joulukuuta 1975, Salerno) on italialainen poliitikko. Carfagna toimi Italian tasa-arvoministerinä Silvio Berlusconin neljännessä hallituksessa vuosina 2008–2011.
Opiskeltuaan tanssia ja pianonsoittoa Carfagna osallistui 1997 Miss Italia -kilpailuun, jossa sijoittui kuudenneksi.[1] Hän työskenteli opintojensa jälkeen televisiossa Berlusconin omistamassa Mediaset-yrityksessä.[1] Vuosina 2000–2006 hän oli showtyttönä La domenica del villaggio -ohjelmassa. Vuonna 2006 hän juonsi Piazza grande -ohjelmaa Giancarlo Magallin kanssa. Hän on myös poseerannut alasti useissa lehdissä.[2]
Carfagna luki lakia Salernon yliopistossa ja valmistui parhain arvosanoin vuonna 2001. Politiikkaan Carfagna lähti mukaan vuonna 2004 ja hänet valittiin 2006 Berlusconin Forza Italia -puolueen listalta Campaniasta edustajainhuoneeseen ja uudelleen 2008.
Carfagna ilmoitti marraskuussa 2010 jättävänsä hallituksen joulukuun 15. päivän luottamuslauseäänestyksen jälkeen ja eroavansa myös Berlusconin puolueesta.[3]