Marcus Aureliuksen pylväs:n maailmassa on pitkät perinteet opiskelulla, keskustelulla ja tutkimiselle. Muinaisista ajoista lähtien Marcus Aureliuksen pylväs on ollut kiehtovan ja uteliaisuuden kohde, joka on luonut loputtomia teorioita, löytöjä ja edistysaskeleita eri aloilla. Tällä hetkellä Marcus Aureliuksen pylväs on edelleen ajankohtainen yhteiskunnan kiinnostava aihe, koska sen vaikutus ulottuu jokapäiväisen elämän eri osa-alueille. Tässä artikkelissa perehdymme Marcus Aureliuksen pylväs:n jännittävään maailmaan, analysoimme sen vaikutusta ja merkitystä nykyään sekä tutkimme sen mahdollisia vaikutuksia tulevaisuuteen.
Marcus Aureliuksen pylväs (ital. Colonna di Marco Aurelio, Colonna Antonina, lat. Columna Centenaria Divorum Marci et Faustinae) on antiikkinen muistomerkki Roomassa. Monumentti sijaitsee Piazza Colonnalla, joka on nimetty muistopylvään mukaan, kuten koko III kaupunginosakin, Rione Colonna.[2]. Monumenttia vastapäätä kohoaa Palazzo Chigi. Nykyään pylvään jalusta on neljä metriä[1] katutason alapuolella maankohoamisen vuoksi.
Senaatti ja Rooman kansa pystyttivät muistomerkin Marcus Aureliuksen kunniaksi tämän kuoleman jälkeen, ja se valmistui luultavasti 193, koska tuolloin sen rakentamiseen käytetyt lankut annettiin vartija Adrastuksen talon rakentamistarpeiksi.[1]
Monumentin korkeus on sata roomalaista jalkaa (29,77 m), mistä syystä sitä kutsuttiin antiikin aikana nimellä Centenaria. Doorilaistyyliseen kapiteeliin päättyvän pylvään varsi koostuu 26 Lunan marmorista hakatusta ontosta lieriöstä, joiden sisällä on 200 askelmaa ja 56 suorakaiteen muotoista valoaukkoa.[3] Pylvään ulkokuorta kiertää reliefein koristeltu spiraali, joka esittää Marcus Aureliuksen sotaretkiä Tonavalle markomanneja ja sarmaatteja vastaan 172–175. Ulkopuolen korkokuvien tai sisäosien kierreportaikon vuoksi pylvästä kutsuttiin toisinaan kollektiivinimellä Columnae cochlides, mikä tarkoitti kaikkia alueen keisarillisia muistopylväitä, myös Trajanuksen ja Antoninus Piuksen.[4]
Marcus Aureliuksen pylväs säilyi maanjäristyksistä ja tulipaloista huolimatta monia muita antiikin monumentteja paremmin, koska paavit Agapetus II ja Johannes XII uskoivat sen San Silvestro in capiten benediktiiniläisveljien huomaan 900-luvulla [5]. Pylväs restauroitiin paavi Sixtus V:n aikana 1589–1590, jolloin sen huipulle sijoitettiin nykyinen apostoli Paavalia kuvaava patsas keisarin kadonneen muotokuvan paikalle.[1] Samalla Domenico Fontana uudelleenmuotoili pylvään jalustan ja hakkasi sileäksi sen pahoin vahingoittuneen korkokuvan, joka neljällä tahkollaan kuvasi uhritoimituksia, Voitonjumalattaria ja köynnöksiä. Katutason yläpuolisen osan jalustasta hän verhosi Septizoniumista otetuilla marmorilaatoilla. Alkuperäinen omistuskirjoitus oli jo tuolloin hävinnyt, eikä siitä ole yhtään tunnettua muistiinmerkintää.[6] Nykyinen piirtokirjoitus kertoo viimeisimmästä suuresta restauroinnista, ja se kuuluu:
SIXTVS V PONT MAX | Sixtus V Pontifex maximus |
COLVMNAM HANC | korjasi tämän kierrepylvään, |
COCLIDEM IMP | |
ANTONINO DICATAM | keisari Antoninukselle omistetun, |
MISERE LACERAM | joka oli pahoin rapistunut, |
RVINOSAMQ(UE) PRIMAE | alkuperäiseen asuunsa |
FORMAE RESTITVIT | |
A. MDLXXXIX PONT IV | Herran vuonna 1589, 4. vuotenaan paavina |