Nykymaailmassa Margitta Gummel on aihe, joka on saavuttanut suurta merkitystä ja joka on kiinnittänyt kaikenikäisten ja -taustaisten ihmisten huomion. Margitta Gummel on ollut monien keskustelujen ja keskustelujen keskipisteessä joko yhteiskuntaan vaikuttavien vaikutustensa, henkilökohtaisen kehityksensä merkityksen tai globaalin talouden vaikutusten vuoksi. Margitta Gummel, jota pidetään yhtenä tämän päivän peruspilareista, on herättänyt ennennäkemättömän kiinnostuksen ja suuren joukon ristiriitaisia mielipiteitä. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti ja yksityiskohtaisesti Margitta Gummel:een liittyviä eri näkökohtia ja sen vaikutuksia jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin.
Mitalit | |||
---|---|---|---|
![]() Margitta Gummel, 1971 | |||
Maa: ![]() | |||
Naisten yleisurheilu | |||
![]() | |||
![]() |
México 1968 | kuula | |
![]() |
München 1972 | kuula |
Margitta Gummel (o.s. Helmbold, 29. kesäkuuta 1941 – 26. tammikuuta 2021[1]) oli DDR:ää edustanut kuulantyöntäjä ja olympiavoittaja.
Margitta Helmbold sijoittui kuulantyönnössä viidenneksi Tokion 1964 olympialaisissa. Vuonna 1966 hän voitti sisäratojen Euroopan mestaruuden ja sai ulkoratojen EM-kisoissa Budapestissa hopeaa hävittyään vain Neuvostoliiton Nadešda Tšišovalle. Syyskuussa 1968 rouva Gummel työnsi maailmanennätyksen 18,87. Méxicon 1968 olympialaisissa hän työnsi loppukilpailun kolmannella kierroksella maailmanennätyksen 19,07 ja paransi viidennellä työnnöllään tulokseksi 19,61, mikä riitti olympiavoittoon. Syyskuussa 1969 hän työnsi maailmanennätyksen 20,10 ylittäen toisena naiskuulantyöntäjänä 20 metrin rajan. Viisi päivää myöhemmin Ateenan EM-kisoissa hän sai hopeaa ja menetti maailmanennätyksensä Nadešda Tšišovalle. Helsingin EM-kisoissa 1971 Gummel sai pronssia. Münchenin 1972 olympialaisissa hän työnsi uransa parhaan tuloksen 20,22, mutta Tšišova oli jälleen parempi uudella ME-tuloksella.
Ammatiltaan Margitta Gummel oli liikennepoliisi. Hän toimi sekä DDR:n että yhdistyneen Saksan olympiakomiteassa.
DDR:n järjestelmällisestä dopingista kirjan kirjoittaneen Brigitte Berendonkin mukaan Gummel oli ensimmäisiä anabolisten steroidien käytön aloittaneita itäsaksalaisia naisurheilijoita. Lokakuussa 1967, 26-vuotiaana, Gummel oli työntänyt DDR:n ennätyksen 17,69. Kesäkuussa 1968 hän paransi ennätystään kolmeen kertaan muutamilla senttimetreillä, työntäen parhaimmillaan 17,86. Berendonkin tekemien arkistolöytöjen mukaan Gummel aloitti ensimmäisen Oral-Turinabol-kuurinsa heinäkuun loppupuolella 1968. Kuuden viikon päivittäisen dopingin käytön jälkeen hän työnsi jo 18,43 ja muutamaa viikkoa myöhemmin 22. syyskuuta hän työnsi maailmanennätyksen 18,87. Lokakuussa Méxicon olympialaisissa hän työnsi 19,61.[2]
1948: Micheline Ostermeyer | 1952: Galina Zybina | 1956: Tamara Tyškevitš | 1960: Tamara Press | 1964: Tamara Press | 1968: Margitta Gummel | 1972: Nadežda Tšižova | 1976: Ivanka Hristova | 1980: Ilona Slupianek | 1984: Claudia Losch | 1988: Natalja Lisovskaja | 1992: Svetlana Kriveljova | 1996: Astrid Kumbernuss | 2000: Janina Karoltšyk | 2004: Yumileidi Cumbá | 2008: Valerie Vili | 2012: Valerie Adams | 2016: Michelle Carter | 2020: Gong Lijiao | 2024: Yemisi Ogunleye |