Markku Puntila

Nykyään Markku Puntila on erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe laajalle ihmisjoukolle. Ajan myötä Markku Puntila:n merkitys on kasvanut arkielämän eri osa-alueilla, ja siitä on tullut pohdinnan ja keskustelun paikka monille. Markku Puntila on onnistunut vangitsemaan monien ihmisten huomion ja herättämään kiinnostuksen yhteiskunnallisesta vaikutuksestaan ​​sen vaikutuksiin henkilökohtaisella tasolla. Tässä artikkelissa tutkimme erilaisia ​​näkökulmia ja lähestymistapoja, jotka liittyvät Markku Puntila:een, tarjotaksemme laajan ja täydellisen näkemyksen tästä aiheesta, joka on epäilemättä merkityksellinen myös tulevaisuudessa.

Markku Antero Puntila (s. 21. tammikuuta 1937) on suomalainen valtiotieteen tohtori, joka toimi Suomen Pankin tutkijana, osastopäällikkönä, johtajana ja johtokunnan jäsenenä.[1]

Markku Puntilan isä oli L. A. Puntila.[2] Hän tuli ylioppilaaksi 1955, valmistui valtiotieteen kandidaatiksi 1960 ja väitteli valtiotieteen tohtoriksi Helsingin yliopistossa 1970. Puntila toimi Suomen Pankissa ylimääräisenä tutkijana 1960–1969, tutkijana 1969–1970, osastopäällikkönä 1970–1971, johtajana 1972–1990 ja johtokunnan jäsenenä 1990–1991, oltuaan johtokunnan vs. jäsen jo vuonna 1983.[1][2] Ns. vahvan markan politiikan kannattajana tunnettu Puntila erosi Suomen Pankista syksyllä 1991. Suomen Pankissa hän ehti työskennellä 31 vuotta.[2]

Lähteet

  1. ↑ a b Irja Hämäläinen, Risto Rantala, Hannakatri Hollmén (toim.): Kuka kukin on 1994, s. 747. Helsinki: Otava, 1994. ISBN 951-1-12833-7
  2. ↑ a b c Markku Puntila jätti Suomen Pankin. HS, 16.11.1991. (Viitattu 5.4.2018)