Martin Johan Wallenius

Tämän päivän artikkelissa haluamme sukeltaa Martin Johan Wallenius:n kiehtovaan maailmaan. Puhummepa sitten historiallisen henkilön elämästä, yhteiskunnallisesta ilmiöstä, ajankohtaisesta aiheesta tai mistä tahansa muusta lukijan kiinnostuksen herättävästä aiheesta, tämän artikkelin tavoitteena on syventyä tärkeimpiin ja valaisevimpiin näkökohtiin. Seuraavilla riveillä tutkimme erilaisia ​​Martin Johan Wallenius:een liittyviä näkökohtia sen alkuperästä sen vaikutuksiin nyky-yhteiskunnassa. Tämä on laaja ja monipuolinen aihe, joten huomion kiinnittäminen jokaiseen yksityiskohtaan on välttämätöntä ymmärtääksesi täysin Martin Johan Wallenius:n tärkeyden. Tule mukaan tälle löytömatkalle!

Martin Johan Wallenius (7. maaliskuuta 1731 Paimio – 22. lokakuuta 1773 Turku) oli Turun akatemian matematiikan professori.[1]

Walleniuksen vanhemmat olivat professori Johan Wallenius ja Maria Gråå. Hän valmistui Turussa maisteriksi 1751, tuli matematiikan dosentiksi 1755, apulaiseksi 1756 ja professoriksi 1758. Walleniusta pidettiin taitavana opettajana, joka teki lukuisia tutkimuksia matematiikan alalta. Hän otti Turussa ensimmäisenä käyttöön infinitesimaalilaskun, soveltaen sitä geometrian ja mekaniikan ongelmien ratkaisemiseen. Huomattavimmat Walleniuksen julkaisuista olivat Exercitationes miscellaneae mathematico-physicae (1757–1758) sekä Ruotsin tiedeakatemian kautta julkaistu Geometriskt försök atta mäta hörn eller solida vinklar (1763).[1]

Wallenius oli naimisissa kaksi kertaa, ensimmäinen puoliso vuodesta 1762 oli Maria Helena Timm (k. 1763) ja toinen vuodesta 1764 Renata Frosterus (k. 1802). Johan Fredrik Wallenius oli Walleniuksen poika toisesta avioliitosta.[1]

Lähteet

  1. ↑ a b c Heikinheimo, Ilmari (toim.): Suomen elämäkerrasto, s. 800. Helsinki: WSOY, 1955.