Massimo Serato

Tässä artikkelissa Massimo Serato:n aihetta käsitellään eri näkökulmista ja lähestymistavoista, jotta saadaan kattava ja yksityiskohtainen näkemys tästä nykypäivän niin tärkeästä ongelmasta. Analysoidaan Massimo Serato:een liittyviä historiallisia, kulttuurisia, sosiaalisia ja taloudellisia näkökohtia sekä keskitytään sen vaikutuksiin ihmisten jokapäiväiseen elämään. Kattavan tutkimuksen ja olennaisen tiedon keräämisen avulla tavoitteena on tarjota lukijalle syvällinen ja päivitetty ymmärrys Massimo Serato:stä tavoitteena laajentaa heidän tietämystään ja herättää pohdintoja tästä aiheesta.

Massimo Serato elokuvassa Domenica d’agosto (1950).

Massimo Serato (oikealta nimeltään Giuseppe Segato, 31. toukokuuta 1916 Oderzo, Trevison maakunta – 22. joulukuuta 1989 Rooma) oli italialainen näyttelijä.

Serato opiskeli näyttelemistä Rooman Kokeellisessa elokuvakeskuksessa ja esiintyi ensimmäisen kerran Franco Saponierin elokuvassa Appuntamento allo zoo (1937). Hänen varsinaisena debyyttinään pidetään kuitenkin Gianni Franciolinin elokuvaa L'ispettore Vargas (1940). Seuraavana vuonna Serato näytteli pääosaa Mario Soldatin hyvin menestyneessä elokuvassa Piccolo mondo antico.[1]

Toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen Serato näytteli pääosia muun muassa Carmine Gallonen ja Gennaro Righellin elokuvissa sekä Alberto Lattuadan esikoisohjauksessa Giacomo l’idealista (1943). Myöhemmin hän esiintyi etupäässä melodraamoissa, eri tyylilajeja edustavissa seikkailuelokuvissa sekä televisiosarjoissa. Spagettiwesterneissä Serato käytti toisinaan taiteilijanimeä Joe Barracuda. Hänet on palkittu nastro d’argentolla sivuosasta Aldo Verganon elokuvassa Il sole sorge ancora (1946).[1]

Seratolla oli 1940-luvulla suhde näyttelijä Anna Magnanin kanssa. Heille syntyi yhteinen poika Luca.[2]

Elokuvia

Lähteet

  1. ↑ a b Enciclopedia del Cinema treccani.it. Viitattu 5.1.2015. (italiaksi)
  2. ↑ Dizionario Biografico degli Italiani treccani.it. Viitattu 5.1.2015. (italiaksi)

Aiheesta muualla