Matala Maan kiertorata
Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti aihetta Matala Maan kiertorata, joka on noussut merkittäväksi viime vuosina. Sen alkuperästä sen vaikutukseen nyky-yhteiskuntaan, tarkastelemme Matala Maan kiertorata:n eri näkökulmia ja näkökulmia. Yksityiskohtaisen ja kattavan analyysin avulla pyrimme ymmärtämään, kuinka Matala Maan kiertorata on vaikuttanut ympäristöömme ja miten se tulee vaikuttamaan myös tulevaisuudessa. Käsittelemme kriittisesti ja pohdiskelevasti niitä eri puolia, jotka tekevät Matala Maan kiertorata:stä kiinnostavan ja keskustelun aiheen nykyisessä ympäristössä. Keräämällä ja esittämällä asiaankuuluvia tietoja tämän artikkelin tarkoituksena on tarjota kattava ja rikastuttava näkemys Matala Maan kiertorata:stä. Liity mukaan tälle kiehtovalle löytö- ja tutkimusmatkalle!
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Matala Maan kiertorata (LEO, lyhenne sanoista low Earth orbit) on satelliitin kiertorata, jossa kiertolainen on säteilyvyöhykkeiden alapuolella, tyypillisesti 150–900 kilometrin korkeudella.
Tällaiset radat olivat avaruusajan alussa yleisiä. Korkeammat kiertoradat vaativat monivaiheisempia ja raskaampia kantoraketteja kuin 1950-luvulla oli käytössä.
Nykyään matalat kiertoradat ovat lähinnä kaukokartoitussatelliittien, etenkin tiedustelusatelliittien ja avaruusasemien sijoituspaikkoja.
Alle 200 kilometrin lentokorkeudella satelliitin rata supistuu yläilmakehän ilmanvastuksen takia ja satelliitti putoaa muutamassa kuukaudessa ilmakehään ja palaa siellä. Vakoilusatelliitit pystyvät rakettimoottoreillaan ylläpitämään näinkin matalan kiertoradan. Kaukokartoituksen tapauksessa rata on polaarinen, tyypillisesti aurinkosynkroninen kiertorata.
Ekvatoriaaliset matalat radat ovat vasta suunnitteilla. Muun muassa Malesia tutkii niiden käyttömahdollisuuksia.