Tänään haluamme puhua Matthew Centrowitz:stä, aiheesta, josta on tullut yhä tärkeämpi viime vuosina. Alkuperäistään sen vaikutuksiin nyky-yhteiskuntaan Matthew Centrowitz on ollut useiden tutkimusten ja tutkimusten kohteena, joiden tarkoituksena on ymmärtää sen vaikutusta jokapäiväiseen elämäämme. Matthew Centrowitz on aihe, joka on herättänyt kiinnostuksen niin asiantuntijoiden kuin fanienkin keskuudessa teknisimmistä näkökohdistaan tunteisiinsa. Tämän artikkelin aikana tarkastelemme Matthew Centrowitz:n eri näkökohtia sen historiasta sen nykyiseen rooliin. Tarkoituksena on valaista tätä ilmiötä ja tarjota kattava näkökulma sen tärkeydestä ja merkityksestä nykymaailmassamme.
Mitalit | |||
---|---|---|---|
![]() Matthew Centrowitz juhlii MM-pronssiaan Daegussa 2011. | |||
Maa: ![]() | |||
Miesten yleisurheilu | |||
![]() | |||
![]() |
Rio de Janeiro 2016 | 1 500 m | |
MM-kilpailut | |||
![]() |
Moskova 2013 | 1 500 m | |
![]() |
Daegu 2011 | 1 500 m | |
Sisäratojen MM-kilpailut | |||
![]() |
Portland 2016 | 1 500 m |
Matthew Centrowitz (s. 18. lokakuuta 1989) on yhdysvaltalainen keskimatkojen juoksija, 1 500 metrin olympiavoittaja ja MM-mitalisti[1]. Hän asuu Oregonissa ja on pituudeltaan 173 cm[1]. Hän on opiskellut sosiologiaa Oregonin yliopistossa[2]. Hänen isänsä Matthew Centrowitz Sr oli 1 500 metrin olympiaedustaja Montrealissa 1976[2][3].
Centrowitz voitti alle 20-vuotiaiden Pan-Amerikan mestaruuden 1 500 metrillä São Paulossa 2007. Hän voitti 2008 saman ikäluokan Yhdysvaltojen-mestaruuden 5 000 metrillä ja oli alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa samalla matkalla 11:s. Vuonna 2011 hän voitti 1 500 metrin NCAA:n ja Yhdysvaltojen-mestaruuden. Daegun MM-kilpailuissa hän sai pronssia ajalla 3.36,08. Istanbulin MM-hallikilpailuissa 2012 hän sijoittui 1 500 metrillä seitsemänneksi. Lontoon olympialaisissa hän sijoittui 1 500 metrillä neljänneksi ajalla 3.35,17.[1] Hän voitti Yhdysvaltojen-mestaruuden 2013. Moskovan MM-kilpailuissa 2013 Centrowitz saavutti hopeaa ajalla 3.36,78.[4]
Centrowitz voitti 2015 Yhdysvaltojen-mestaruuden sisäradoilla mailin juoksussa ja ulkoradoilla 1 500 metrillä. Pekingin MM-kilpailuissa hän sijoittui 1 500 metrillä kahdeksanneksi. Hän voitti 2016 kotimaansa sisä- ja ulkoratojen mestaruuden 1 500 metrillä. Hän voitti samalla matkalla kultaa Portlandin MM-hallikilpailuissa ajalla 3.44,22.[1] Rio de Janeiron olympialaisissa samana vuonna hän voitti matkan kultaa ajalla 3.50,00.[5] Samalla hänestä tuli ensimmäinen yhdysvaltalainen 1500 metrin olympiavoittaja sitten vuonna 1908 kun Mel Sheppard voitti sen matkan kullan. Lontoon MM-kilpailuissa 2017 Centrowitz karsiutui 1 500 metrin alkuerissä. Hän voitti Yhdysvaltojen-mestaruuden 1 500 metrilä 2018. Dohan MM-kilpailuissa 2019 hän oli samalla matkalla kahdeksas. Vuodelle 2021 siirretyissä Tokion olympialaisissa hän karsiutui 1 500 metrin välierissä.[1]
Matka | Aika | Paikka | Päivä[1][6] |
---|---|---|---|
800 m | 1.44,62 | New York | 13. kesäkuuta 2015 |
1 500 m | 3.30,40 | Monaco | 17. heinäkuuta 2015 |
Maili | 3.49,26 | Portland | 24. heinäkuuta 2021 |
3 000 m | 7.52,39 | Beaverton | 10. syyskuuta 2019 |
2 mailia | 8.41,55 | Greensboro | 15. kesäkuuta 2007 |
5 000 m | 13.00,39 | Beaverton | 10. syyskuuta 2019 |
Matka | Aika | Paikka | Päivä[1][6] |
---|---|---|---|
800 m | 1.47,82 | Albuquerque | 3. maaliskuuta 2013 |
1 500 m | 3.35,91+ | New York | 20. helmikuuta 2016 |
Maili | 3.50,63 | New York | 20. helmikuuta 2016 |
3 000 m | 7.40,74 | Portland | 5. helmikuuta 2016 |
2 mailia | 8.21,07 | New York | 11. helmikuuta 2017 |
1896: Edwin Flack | 1900: Charles Bennett | 1904: James Lightbody | 1908: Melvin Sheppard | 1912: Arnold Jackson | 1920: Albert Hill | 1924: Paavo Nurmi | 1928: Harri Larva | 1932: Luigi Beccali | 1936: John Lovelock | 1948: Henry Eriksson | 1952: Joseph Barthel | 1956: Ronald Delany | 1960: Herb Elliott | 1964: Peter Snell | 1968: Kipchoge Keino | 1972: Pekka Vasala | 1976: John Walker | 1980: Sebastian Coe | 1984: Sebastian Coe | 1988: Peter Rono | 1992: Fermín Cacho | 1996: Noureddine Morceli | 2000: Noah Ngeny | 2004: Hicham el-Guerrouj | 2008: Asbel Kipruto Kiprop | 2012: Taoufik Makhloufi | 2016: Matthew Centrowitz | 2020: Jakob Ingebrigtsen | 2024: Cole Hocker |