Matti Murto (jääkiekkoilija)
Tällä kertaa syvennymme Matti Murto (jääkiekkoilija):n maailmaan, aiheeseen, joka on kiinnostanut monia ihmisiä aikojen saatossa. Matti Murto (jääkiekkoilija) on aihe, joka on herättänyt uteliaisuutta ja keskustelua eri näkökulmista, niin akateemisen, kulttuurin, sosiaalisen kuin viihteenkin alalla. Kautta historian Matti Murto (jääkiekkoilija) on ollut tutkimuksen, analyysin ja pohdinnan kohteena, luoden erilaisia näkökulmia ja tulkintoja. Siksi on tärkeää tutkia tätä aihetta lisää ymmärtääkseen sen tärkeyttä ja vaikutuksia elämän eri osa-alueille. Tässä artikkelissa sukeltamme Matti Murto (jääkiekkoilija):een ymmärtääksemme sen merkityksen ja merkityksen tänään.
| Matti Murto | |
|---|---|
 Matti Keinonen (vas.) ja Matti Murto Tukholman MM-kisoissa keväällä 1970. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 9. helmikuuta 1949 Helsinki |
| Kuollut | 19. elokuuta 2013 (64 vuotta) Helsinki |
| Kansalaisuus |
 Suomi |
| Jääkiekkoilija | |
| Lempinimi | Murtsi |
| Pelipaikka | keskushyökkääjä |
| Pituus | 180 cm |
| Paino | 80–82 kg |
| Pelinumero | 17 |
| Pelaajaura | |
| Pääsarjaura | 1964–1983 |
| Seurat |
Helsingin IFK (SM-sarja, SM-liiga) HC Feldkirch (Österreichische Eishockey-Liga) |
|
|
|
Matti Erkki Olavi Murto (9. helmikuuta 1949 Helsinki – 19. elokuuta 2013 Helsinki) oli suomalainen jääkiekkohyökkääjä.
HIFK-vaikuttaja Frank Moberg nimesi Murron vuonna 2011 ”ylivoimaiseksi kahden suunnan sentteriksi” ja seuran historian neljänneksi suurimmaksi legendaksi, joka pelasi parhaat kautensa yhdessä Harri Linnonmaan ja Hannu Kapasen kanssa.[1]
Ura
Seurajoukkue
Murto edusti Suomessa HIFK:ta 18 kauden ajan 1964–1983 eli lähes koko peliuransa. Yksi vuosi vierähti välissä Itävallassa HC Feldkirchin joukkueessa. Murto tunnettiin urallaan kovasti töitä tekevänä herrasmiespelaajana: hän sai 450 ottelussaan vain 98 jäähyminuuttia. Pisteitä Murto teki 177+158. Murto voitti urallaan viisi Suomen mestaruutta ja yhteensä yhdeksän SM-mitalia. HIFK jäädytti Murron pelinumeron 17 heti peliuran jälkeen.
Maajoukkue
Murto pelasi Suomen maajoukkueessa yhteensä 158 A-maaottelua tehoin 36+21. MM-kisoissa hän kiekkoili kuusi ja olympialaisissa kaksi kertaa.
Kuolema
Murto kuoli ruokatorven syöpään 19. elokuuta 2013, 64-vuotiaana.[2]
Saavutukset ja palkinnot
- 5 Suomen mestaruutta (1969, 1970, 1974, 1980, 1983)
- 2 SM-hopeaa ja 2 -pronssia
- Herrasmiespelaaja (1971)
- Suomen Jääkiekkoleijona #77
- HIFK on jäädyttänyt Murron pelinumeron 17
Lähteet
- Mennander, Ari – Mennander, Pasi: Leijonien tarina. Gummerus, 2003. ISBN 951-20-6455-3
- Matti Murto Bio, Stats and Results (Arkistoitu – Internet Archive) Olympics at Sports-Reference.com (englanniksi)
Viitteet
- ↑ Riku Korkki: Jäätävä polte. Iltalehti Urheilu, 2011, nro 20.4., s. 8.
- ↑ http://www.iltasanomat.fi/jaakiekko/art-1288591360896.html (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla
- Matti Murto Eurohockey.com. (englanniksi)
- Matti Murron muistokirjoitus Helsingin Sanomissa.
- Murron tiedot Jääkiekkomuseon sivuilla.
| Edeltäjä: Pentti Vihanto |
Raimo Kilpiö -palkinnon voittaja 1971 |
Seuraaja: Reijo Hakanen |