Maureen Stapleton

Tässä artikkelissa käsitellään ongelmaa Maureen Stapleton, joka on äärimmäisen tärkeä tänään. Sen vaikutuksia eri alueilla analysoidaan sekä sen merkitystä jokapäiväisessä elämässä. Maureen Stapleton on aihe, joka on herättänyt niin asiantuntijoiden kuin harrastajienkin huomion, ja sen tutkiminen on synnyttänyt intohimoisia keskusteluja ja erilaisia ​​näkökulmia. Tämän artikkelin aikana tarkastellaan eri näkökulmia Maureen Stapleton:een, esitellään viimeaikaista tutkimusta ja keskustellaan sen mahdollisista vaikutuksista tulevaisuuteen. Siksi on olennaista ymmärtää Maureen Stapleton:n merkitys ja sen vaikutus yhteiskuntamme perusnäkökohtiin.

Stapleton vuonna 1958.

Lois Maureen Stapleton (21. kesäkuuta 1925 Troy, New York – 13. maaliskuuta 2006 Lenox, Massachusetts) oli yhdysvaltalainen elokuva-, teatteri- ja televisionäyttelijä sekä Oscar-voittaja.

Ura

Stapleton aloitti näyttelemisen teatterissa high schoolin jälkeen. 18-vuotiaana hän muutti New Yorkiin ja elätti itseään tekemällä mallintöitä. Stapleton teki Broadway-debyyttinsä vuonna 1946 Burgess Meredithin tuotannossa The Playboy of the Western World.

Stapleton voitti vuonna 1951 Tony-palkinnon Tennessee Williamsin näytelmästä The Rose Tattoo. Hän oli saanut roolin näytelmään, koska Anna Magnani oli kieltäytynyt roolista huonon englantinsa takia. Stapleton näytteli myös muissa Williamsin näytelmissä sekä muun muassa Lillian Hellmanin näytelmässä Toys in the Attic ja Neil Simonin The Gingerbread Ladyssä, josta Stapleton voitti toisen Tonynsä.

Elokuvadebyyttinsä Stapleyon teki vuonna 1958 elokuvassa Yksinäisiä naisia, josta hän sai heti Oscar-ehdokkuuden parhaasta naissivuosasta. Stapleton sai myös Oscar-ehdokkuuden elokuvista Kiitorata (1970) ja Sisäkuvia (1978). Vuoden 1981 elokuvasta Punaiset, jossa hän näytteli liettuassa syntynyttä anarkistia Emma Goldmania, hän voitti naissivuosasta sekä Oscarin että BAFTA:n[1].

Stapleton oli kahdesti naimisissa. Hänen ensimmäinen miehensä oli tuottaja Max Allentuck, jonka kanssa hänellä on kaksi lasta (Daniel, Katherine), ja toinen näytelmäkirjailija David Rayfiel. Stapleton kärsi useita vuosia ahdistuksesta ja alkoholismista. Ahkerana tupakoijana tunnettu Stapleton kuoli 80-vuotiaana keuhkoahtaumatautiin kotonaan.

Palkintoja

Oscarit

Ehdokkaana:

Baftat

Ehdokkaana:

Emmyt

Ehdokkaana:

  • 1959: Paras naisnäyttelijän yksittäinen suoritus: All the King's Men
  • 1975: Paras naisnäyttelijä erikoisohjelmassa, draama tai komedia: Queen of the Stardust Ballroom
  • 1978: Paras naisnäyttelijä erikoisohjelmassa, draama tai komedia: The Gathering
  • 1989: Paras vieraileva naisnäyttelijä draamasarjassa: Etsivä B.L Stryker
  • 1992: Paras naissivuosa minisarjassa tai erikoisjaksossa: Arvoisa neiti Rose White
  • 1996: Paras vieraileva naisnäyttelijä draamasarjassa: Tie Avonleaan

Golden Globet

Ehdokkaana:

[1]

Valikoitu filmografia

Lähteet

Aiheesta muualla