Max Horkheimer

Tänään haluamme syventää Max Horkheimer-aihetta, joka on viime vuosina noussut ajankohtaiseksi ja joka epäilemättä herättää suurta kiinnostusta väestön keskuudessa. Max Horkheimer on aihe, joka kattaa useita näkökohtia ja on ollut jatkuvan keskustelun ja analyysin kohteena. Tässä artikkelissa tutkimme erilaisia ​​näkökulmia ja lähestymistapoja, jotka liittyvät Max Horkheimer:een, tavoitteenamme tarjota kattava näkemys tästä aiheesta. Alkuperäistään nykyiseen vaikutukseensa Max Horkheimer on kiinnittänyt tutkijoiden, asiantuntijoiden ja suuren yleisön huomion, koska se on ollut tutkimuksen ja kiinnostuksen kohteena useilla eri aloilla. Max Horkheimer:stä on epäilemättä tullut ajankohtainen aihe nyky-yhteiskunnassa, minkä vuoksi sen ymmärryksen ja kattavuuden syventäminen on välttämätöntä.

Max Horkheimer
Max Horkheimer (etuvasemmalla), Theodor Adorno (etuoikealla) ja Jürgen Habermas äärimmäisenä takaoikealla vuonna 1965 Heidelbergissa Saksassa.
Max Horkheimer (etuvasemmalla), Theodor Adorno (etuoikealla) ja Jürgen Habermas äärimmäisenä takaoikealla vuonna 1965 Heidelbergissa Saksassa.
Henkilötiedot
Syntynyt14. helmikuuta 1895
Kuollut7. heinäkuuta 1973 (78 vuotta)
Koulutus ja ura
Koulukunta kriittinen teoria
Vaikutusalueet kriittinen teoria, yhteiskuntateoria
Tunnetut työt autoritaarinen persoonallisuus
Väitöstyön ohjaaja Hans Cornelius

Max Horkheimer (14. helmikuuta 1895 Zuffenhausen, nykyisin osa Stuttgartia7. heinäkuuta 1973 Nürnberg) oli saksalainen filosofi ja yhteiskuntateoreetikko. Horkheimer oli Institut für Sozialforschung -tutkimuslaitoksen johtajana 1930–1958. Hän oli myös Frankfurtin yliopiston yhteiskuntafilosofian professorina vuosina 1930–1934 ja vuosina 1949–1962 filosofian ja sosiologian professorina. Vuosina 1951–1953 hän toimi Frankfurtin yliopiston rehtorina.

Horkheimer on niin sanotun Frankfurtin koulukunnan (Herbert Marcuse, Theodor W. Adorno, Leo Löwenthal, Friedrich Pollock, Erich Fromm) perustajahahmo ja sen keskeisten teoreettisten linjausten kirjoittaja. Hän oli keskeinen kriittisen teorian ja länsi-marxilaisuuden kehittäjä. Muun muassa teoksissaan Valistuksen dialektiikka (kirjoitettu yhdessä Theodor W. Adornon kanssa) ja Eclipse of Reason (1947) sekä lukuisissa artikkeleissaan (muun muassa traditionaalinen ja kriittinen teoria) hän kehitteli syvälle menevää länsimaisen sivilisaation kritiikkiä erityisesti järjen käsitteen luonteen muutosta paikantaen. Horkheimer ajatteli, että kulttuuri ja tietoisuus omasivat osittain erillisen ja aktiivisen roolin talouden ulkopuolella. Tässä hän irtaantui selvästi niin sanotuista vulgaarimarxilaisista yhteiskuntaa kuvaavista teorioista. Hän arvosteli välineellistä järkeä, jonka hän väitti olevan vallitseva järjen muoto niin kapitalistisissa kuin sosialistisissa yhteiskunnissa.

Kirjallisuutta

  • Adorno, Theodor W., Horkheimer, Max & Marcuse, Herbert: Järjen kritiikki. (Suomentanut ja toimittanut Jussi Kotkavirta) Tampere: Vastapaino, 1991. ISBN 951-9066-41-1
  • Horkheimer, Max & Adorno, Theodor W.: Valistuksen dialektiikka: Filosofisia sirpaleita. ((Dialektik der Aufklärung: Philosophische Fragmente, 1947.) Suomentanut Veikko Pietilä. Klassikko-sarja) Tampere: Vastapaino, 2008. ISBN 978-951-768-219-0
  • Horkheimer, Max: Sivistyksen käsite. (Suomentanut Raija Sironen) teoksessa Yli­opiston ajatusta etsi­mäs­sä. Toim. Kari Kantasalmi. Gau­deamus, Helsinki 1990, 132-142. ISBN 951-662-497-9
  • Horkheimer, Max: Välineellisen järjen kritiikki. ((Eclipse of reason, 1947.) Suomentaneet Olli-Pekka Moisio ja Veikko Pietilä. Klassikko-sarja) Tampere: Vastapaino, 2008. ISBN 978-951-768-189-6

Aiheesta muualla

  • Berendzen, J. C.: Max Horkheimer The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)