Max Stirner

Nykymaailmassa Max Stirner on saavuttanut ennennäkemättömän merkityksen. Max Stirner:stä on tullut jatkuvan kiinnostuksen ja keskustelun aihe yhteiskuntaan, historiaan, kulttuuriin tai jokapäiväiseen elämään kohdistuvan vaikutuksensa vuoksi. Vuosien saatossa se on kehittynyt ja jättänyt lähtemättömän jäljen ihmiskunnan kehitykseen. Tässä artikkelissa tutkimme Max Stirner:n eri puolia ja puolia ja analysoimme sen merkitystä ja vaikutusta eri alueilla. Sukellamme yksityiskohtaiseen analyysiin sen alkuperästä sen nykyajan merkitykseen ymmärtääksemme paremmin Max Stirner:n roolia elämässämme ja koko maailmassa.

 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
Max Stirner, Friedrich Engelsin piirtämänä.

Johann Kaspar Schmidt, paremmin tunnettu nimellä Max Stirner (25. lokakuuta 1806 Bayreuth, Baijerin kuningaskunta – 26. kesäkuuta 1856 Berliini, Preussi) oli saksalainen filosofi, joka on yksi nihilismin, nominalismin, eksistentialismin, postmodernismin ja anarkismin, anarkoindividualismin ja erityisesti egoistisen anarkismin aatteen muovaajista.

Stirner opiskeli Berliinin yliopistossa filologiaa, filosofiaa ja teologiaa. Hän liikkui aluksi nuorhegeliläisissä piireissä, mutta rakensi oman filosofisen järjestelmänsä paljolti suuntautuneeksi näitä ajattelijoita vastaan. Hegelin lisäksi hän sai vaikutteita Adam Smithiltä. Stirner kirjoitti muun muassa etiikasta, poliittisesta filosofiasta, omistuksesta ja arvoteoriasta.

Stirner työskenteli opettajana tyttöjen kymnaasissa kirjoittaessaan pääteoksensa Der Einzige und sein Eigentum (Ego ja hänen oma), joka oli polemiikkia Hegeliä ja nuorhegeliläisiä, kuten Ludwig Feuerbachia ja Bruno Baueria, mutta myös kommunisteja kuten Wilhelm Weitlingia ja anarkisteja kuten Pierre-Joseph Proudhonia, vastaan. Hän erosi opettajantoimestaan teoksen aiheuttamien kiistojen vuoksi.

Stirnerin filosofian mukaan, kaikki maailmassa, myös toiset ihmiset, ovat otettavaksi omaisuudeksi. Stirner kirjoitti yksityistä omaisuutta vastaan, sanoen, "hän joka osaa ottaa, joka osaa puolustaa, se asia, kuuluu hänelle" ja "omaisuus ei ole fakta. Se on laillinen fiktio". Stirner kannatti radikaalia individualismia ja materialismia, ja hänen mukaansa ainoa asia joka estää ihmisen ottamasta mitä hän haluaa, on hänen kykynsä tehdä niin. Stirnerin mukaan, asiat kuten moraalisuus, humanismi, valtio ja kapitalismi ovat vain illuusioita mielessä, ns. "haamuja" (saks. spuk).

Stirner kuoli hyönteisen pureman aiheuttamaan tulehdukseen vuonna 1856. Kerrotaan, että Bruno Bauer oli ainoa nuorhegeliläinen, joka oli läsnä hänen hautajaisissaan.

Teokset

  • Das unwahre Prinzip unserer Erziehung (1842)
  • Der Einzige und sein Eigentum (1844)
  • Geschichte der Reaction, 2 osaa (1852)
  • Max Stirners Kleinere Schriften und seine Entgegnungen auf die Kritik seines Werkes: 'Der Einzige und sein Eigentum', toim. John Henry Mackay (1898, 2. painos 1914)
  • Parerga, Kritiken, Repliken, toim. Bernd A. Laska (1986), mm.:
    • "Recensenten Stirners" (1845)

Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Max Stirner.

Teoksia verkossa:

Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Max Stirner