Meijeri

Tässä artikkelissa tutkimme tärkeimpiä näkökohtia Meijeri:stä, aiheesta, joka on herättänyt suurta kiinnostusta nyky-yhteiskunnassa. Vuosien varrella Meijeri on ollut keskustelu- ja pohdiskelupaikka eri alueilla, niin akateemisissa kuin arkielämässäkin. Alkuperäistään nykyiseen vaikutukseensa Meijeri on ollut lukuisten tutkimusten, keskustelujen ja kiistelyjen kohteena, ja siitä on tullut nykyään valtavan tärkeä aihe. Tämän analyysin avulla pyrimme tarjoamaan kattavan ja päivitetyn näkemyksen Meijeri:stä tarjoamalla lukijalle täydellisen ja yksityiskohtaisen yleiskatsauksen, jonka avulla voimme ymmärtää sen tärkeyden ja seuraukset nykypäivän yhteiskunnassa.

Paavolan osuusmeijerin vanhat rakennukset eivät ole enää käytössä.
Ranskalainen nykyaikainen juustovalmistamo.

Meijeri on maitoa käsittelevä ja jalostava tuotantolaitos. Eri meijerit ovat yleensä erikoistuneet eri tuotteisiin, esimerkiksi juustomeijereissä valmistetaan juustoja. Suomessa meijereitä on muun muassa Valiolla ja Arlalla.

Historia

Karjanhoidon kehittyminen lypsykarjavaltaiseksi edellytti maidon käsittelyn modernisointia. Maidosta valmistettiin myytäväksi lähinnä voita, mutta vanhat menetelmät olivat sekä hankalia että tuottivat huonosti säilyvää voita.[1] Ratkaisuksi tuli meijerit, joita syntyi ensimmäisten joukossa Tanskaan. Sieltä saapuneet ammattimiehet toivat osaamisensa Suomeen.[1]

Alan kehitys oli vähäistä teknisten hankaluuksien takia aina 1880-luvulle asti, jolloin se koki mullistuksen maitoseparaattorin eli koneellisen voirasvan erotuslaitteen keksimisen myötä.[1] Separaattori mahdollisti voin suurtuotannon. Myös maidosta tuli säilyvämpää, kun sitä voitiin käsitellä tuoreena.[2]

Suomessa

Satamaito-meijeri Porissa

Suomen ensimmäisen meijerin perusti 1857 Kurkijoelle maatalouden kehittäjänä tunnettu myöhempi senaattori J. U. S. Gripenberg.[1]

1900-luvun alussa siirryttiin suurempiin osuusmeijereihin. Tämä nosti laatua ja tuotantomääriä, mikä paransi kilpailukykyä. Voita vietiin nyt Venäjälle sekä Englantiin, jossa laatuvaatimukset olivat asettuneet tanskalaisvoin totuttamana korkealle. Voista tuli Suomelle merkittävä vientiartikkeli, vuosina 1866–1870 vientiin meni 3,5 miljoonaa ja 1906–1910 jo 12,5 miljoonaa kilogrammaa vuodessa.[2]

Juuston valmistus alkoi Suomen meijereissä pääasiassa sveitsiläisopein 1860-luvulta lähtien. Juustoakin vietiin Venäjälle.[2]

Katso myös

Lähteet

  • Pentti Virrankoski: Suomen taloushistoria: Kaskikaudesta atomiaikaan. Otava, 1975. ISBN 951-1-02057-9

Viitteet

  1. ↑ a b c d Virrankoski, Pentti: Suomen taloushistoria, s. 117.
  2. ↑ a b c Virrankoski, Pentti: Suomen taloushistoria, s. 118.

Aiheesta muualla