Nykymaailmassa Melchior Vulpius on ottanut perustavanlaatuisen roolin elämässämme. Syntymisestään lähtien se on vaikuttanut merkittävästi yhteiskuntamme eri puoliin ja muuttanut tapaamme kommunikoida, työskennellä, olla tekemisissä ja jopa viihdyttää itseämme. Melchior Vulpius on ollut keskustelun, kiistelyn ja ihailun aiheena, ja se on synnyttänyt ristiriitaisia mielipiteitä, jotka kuvastavat sen merkitystä ja vaikutusta jokapäiväiseen elämäämme. Tässä artikkelissa tutkimme Melchior Vulpius:een liittyviä eri näkökohtia ja analysoimme sen vaikutusta ja merkitystä nykymaailmassa.
Melchior Vulpius (n. 1570 Wasungen, Thüringen – 7. elokuuta 1615 Weimar) oli saksalainen laulaja ja kirkkomusiikin säveltäjä.
Vulpius oli peräisin köyhästä käsityöläisperheestä. Hän kävi paikallista Wasungenin koulua samaan aikaan kuin Johannes Steuerlein. Vuodesta 1588 hän aloitti koulun Speyerissä. Hän meni naimisiin 1589 ja sai viran Schleusingenin kymnaasissa. Vuonna 1596 hänet nimitettiin Weimarin kanttoriksi.
Vulpius sävelsi ja julkaisi kirkkomusiikkia, josta tunnetuin on virsi Ach, bleib mit deiner Gnade Josua Stegmannin tekstiin. Sävellystä esitettiin usein protestanttisissa kirkoissa uudenvuodenpäivänä ja jumalanpalveluksen päätteeksi. Tärkeitä koosteita olivat Cantiones sacrae (1602, 1604), Kirchengesänge und geistliche Lieder Dr. Luthers (1604), Canticum beatissimae (1605) ja Ein schön geistlich Gesangbuch (1609). Cantional (laulukirja) ilmestyi Vulpiuksen kuoltua 1646 Gothassa.
Suomen ev. lut kirkon virsikirjassa on kaksi Vulpiuksen sävellystä, joista toiseen on tehty useita sanoituksia.[1]
Vulpiuksen tunnettuja teoksia on myös Matteus-passio. Vulpius sävelsi sen alun perin solisteille ja a cappella -kuorolle.[2] Jo 1600-luvun puolivälissä sävellys levisi ensin Ruotsiin ja sitten Suomeen. Muutamien Suomessa eri arkistoissa säilyneiden käsikirjoituskopioiden perusteella on päätelty, että passio oli Suomessa hyvin suosittu. Historiallisten lähteiden mukaan se oli ensimmäinen koskaan Suomessa esitetty polyfoninen passiosävellys. Passio jäi myöhemmin unohduksiin.[3]
Vulpiuksen passioperinnettä ovat tämän jälkeen elvyttäneet imatralainen Sonus Borealis -yhtye, joka on esittänyt teosta useamman kerran vuodesta 2005 eteenpäin lähinnä Kaakkois-Suomessa,[2][4] ja turkulainen Kuninkaantien muusikot, joka on esittänyt sitä vuodesta 2013 alkaen Lounais-Suomen kirkoissa[5] ja myös muualla Suomessa.[6]
Suomen ev. lut. kirkon virsikirja
Cantemus [7]
Seurakunta laulaa[8]