Merkki (hevonen)

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Merkit ovat hevosyksilön erityisiä tuntomerkkejä. Ne ovat yleensä valkeita alueita hevosen päässä ja jaloissa, mutta merkit voivat olla myös tummia alueita tai muunlaisia pysyviä yksityiskohtia hevosen ulkonäössä. Ennen luotettavampien tunnistusmenetelmien (tatuoinnit, tunnistussirut) kehittymistä merkit olivat hevosenomistajille tärkeitä varsinkin silloin, kun alueen hevoset olivat enemmän tai vähemmän samanvärisiä, esimerkiksi mustia, ruunikoita, rautiaita tai kimoja. Merkkien avulla oma hevonen erottui isommasta joukosta vaikkapa laitumella ja se saatettiin myös osoittaa omaksi, jos hevonen oli esimerkiksi karannut tai varastettu.

Pienehköt valkoiset merkit, jotka sijoittuvat tavallisesti hevosen jalkoihin (sukat) tai enemmän tai vähemmän symmetrisesti hevosen otsalta turvalle kulkevalle keskilinjalle, ovat hevosilla hyvin tavallisia. Valkoisten merkkien alueelta hevosen iho on aina vaaleanpunaista ja pigmentitöntä. Tällaisten merkkien arvellaan johtuvat joko siitä, että väriä tuottavat solut eli melanosyytit eivät alkionkehityksen aikana yksinkertaisesti ennätä vaeltaa hermostopienasta aivan alkion kauimmaisiin ääriosiin eli raajojen kärkiin tai otsalle ja nenäpiille, tai jonkin kirjavuusgeenin vaikutuksesta. Jos valkoisia alueita esiintyy hevosen rungossa, hevosta kutsutaan kirjavaksi, mutta myös merkeiksi kutsutut valkoiset alueet päässä ja jaloissa voivat olla jonkin kirjavuusgeenin (lähinnä sabino, tobiano tai splashed white) aiheuttamia.

Hevosella voi olla valkoista karvaa myös arpialueilla, joilla iho ei paranemisen jälkeen enää tuota karvaan pigmenttiä. Valkoiset arvet ovat tavallisimpia sä'än ja selän alueella, missä huonosti sopivat (tai paikalleen asetetut) tai rikkinäiset valjaat tai satula helposti hankaavat hevoselle lyöttymiä, mutta niitä voi olla myös esimerkiksi hevosten keskinäisen nahistelun tai tapaturmien jäljiltä muuallakin rungossa, kaulalla tai jaloissa. Myös mahdolliset polttomerkit kasvattavat valkoista karvaa, tällöin selkeänä merkintäkuviona esimerkiksi kaulalla tai takareidessä. Arpialueiden iho ei kuitenkaan ole vaaleanpunaista. Ihon värin perusteella valkoiset merkit voidaan määrittää myös kokonaan valkoisilta kimoilta; vaaleanpunaiset ihoalueet tulevat näkyviin esimerkiksi ajamalla karvaa lyhyeksi tai yksinkertaisesti kastelemalla hevonen, jolloin tumma tai vaaleanpunainen nahka kuultaa valkean karvan alta.

• Tähti on valkea laikku hevosen otsalla. Rengastähden muoto on rengasmainen. Pyrstötähti on ylösalaisen pisaran muotoinen tähti, jonka alareunassa voi olla lisäksi lyhyt piirto.
• Tähden aihe on hyvin pieni, tuskin erottuva tähti.
• Piirto on hevosen otsasta turvalle kulkeva kapea juova, jonka leveys on korkeintaan 2 cm. Piirron aihe on hyvin kapea, tuskin erottuva piirto, joka voi muodostua myös pelkistä yksittäisistä tai ryhmittäisistä sekakarvoista.
• Tähteen yhdistynyt piirto on tähtipiirto, katkonainen piirto katkopiirto, alahuuleen saakka ulottuva piirto läpikäyvä piirto ja niin edelleen.
• Laukki tai läsi on piirtoa leveämpi juova otsalta turvalle. Läpikäyvä läsi (tai laukki) kulkee sierainten välistä alahuuleen asti.
• Pilkku tai kuonopilkku on pieni valkea laikku hevosen turvalla.
• Jänispilkku on pieni valkoinen laikku hevosen alaleualla.
• Lyhty on kapeana otsalta tai sen alapuolelta alkava, turpaa kohti levenevä valkea alue.
• Valkopää on laaja valkea alue, joka yleensä yltää toisen silmän tai molempien silmien ja koko turvan yli.

• 
  Tähden aihe
• 
  Tähti
• 
  Pyrstötähti (sekakarvainen)
• 
  Tähtipiirto
• 
  Läpikäyvä laukki. Laukkia kutsutaan myös läsiksi.
• 
  Valkopää
• 
  Lyhty
• 
  Kuonopilkku

Hevosella voi olla yhdestä neljään sukkaa, joista jokainen voi olla erikorkuinen. Vierekkäisten jalkojen sukissa tai sukattomuudessa ei välttämättä ole minkäänlaista symmetriaa. Sukat alkavat yleensä heti kavionrajasta ja jatkuvat valkeina ylärajaansa saakka. Yläraja voi olla tasainen tai rikkonainen ja epäsäännöllinen, ja sukka voi jostakin kohden kurkotella "kielekkeenä" hyvinkin paljon korkeammalle. Sukassa voi myös olla tummia täpliä, jotka vastaavat hevosen jalkojen pohjaväriä.

• Jalassa oleva sukka on korkeudesta riippuen (matalasta korkeaan) valkea ruununraja, ruunusukka, vuohissukka, puolisukka, kinner- tai polvisukka tai korkea sukka eli valkojalka.
• Sepel (myös valkea kanta) on hevosen vuohisen alapuolella (kannassa) oleva leveä valkoinen laikku.
• Sukkajalan kavio on vaalea valkokavio tai pystysuunnassa raidallinen kirjokavio.

• 
  Valkea ruununraja
• 
  Ruunusukka
• 
  Vuohissukka, jossa tummia täpliä
• 
  Puolisukka (takakorkea)
• 
  Kinnersukat
• 
  Korkea sukka

Tummat merkit voivat olla lähes tai täysin mustia tai vain karvan pohjaväriä tummempaa sävyä. Sävyero ei välttämättä ole huomattava, eikä näiden merkkien raja yleensä ole terävä. Moniin hevosväreihin (esimerkiksi ruunikko ja hallakkovärit) kuuluu hevosen jalkojen, korvien ja kuonon tai koko pään muuta karvaa selvästi tummempi sävy tai jopa mustuus, mistä ei hevosen väriä kuvattaessa välttämättä mainita erikseen. Siima, risti ja seeprajuovat tunnetaan myös niin kutsuttuina alkukantaisina merkkeinä, joista ainakin siima kuuluu hallakkoväreihin aina, mutta joita esiintyy myös muiden värien yhteydessä. Alkukantaisuus viittaa tässä yhteydessä siihen, että hallakkoa pidetään hevoslajin alkuperäisenä värityksenä.

• Siima on tumma juova hevosen selässä harjasta häntään saakka. (Sama tummuus jatkuu sekä harjan että hännän keskijouhissa.)
• Risti (myös aasinristi) on tumma poikkijuova hevosen selän yli sä'än kohdalla.
• Seeprajuovat ovat tummia seepramaisia vaakajuovia hevosen jaloissa.
• Tumma ruununraja on musta tai tumma kapea alue aivan kavion yläpuolella.
• Luomi (myös tumma luomi tai musta luomi) on pieni pohjaväriä tummempi täplä jossakin kohden hevosta.

• Herasilmä (ohrs, vhrs, mhrs) on hevosen vaalea ja "ihmismäinen" silmä, joka johtuu pigmentittömästä ja siksi vaaleansinisestä iiriksestä. Herasilmä liittyy usein muttei aina pään valkoisiin merkkeihin. Osittainen herasilmä on osittain sininen, osittain normaalin värinen.
• Karvapyörre on hevosen karvan pysyvä spiraalimainen pyörrekohta yleensä jossakin kohti hevosen päätä, kaulaa tai runkoa. Vain tavanomaisesta poikkeavat karvapyörteet katsotaan merkeiksi.
• Sekakarvat (sek) ovat yksittäisiä valkoisia karvoja, jotka voivat runsaana esiintyessään (rsek, ersek) muodostaa harsomaisen kuvion.
• Nokikuvio on mustaa tai tummaa sekakarvaa, jota esiintyy yleensä harsomaisena hevosen ylälinjalla. Kuvion tummuus voi vaihdella vuodenajan mukaan eikä sitä tavata merkitä hevosen tunnistetietoihin.
• Pangare-kuvio tarkoittaa ruskean pigmentin alueilla havaittavaa vastavarjostusta eli rungon ja raajojen asteittaista vaalenemista ala- ja sisäosistaan. Suomenkielisissä kuvauksissa käytännössä vastaava maininta on jauhokuono (jhkn), joka viittaa pangaren vaalentamaan turvanseutuun.
• Liinakko (lkk) tarkoittaa rautiaan hevosen pellavamaisen vaaleita jouhia. Liinahtavat (lht) jouhet ovat runkoa selvästi vaaleammat, mutteivät aivan vaaleat.
• Hamppuharja (hmpphj) tarkoittaa rautiaan hevosen harmaansävyisiä jouhia. Hampahtavat (hmpht) jouhet ovat runkoa hailakammat, mutteivät aivan harmaat.

• 
  Siimakuvio jatkuu selältä häntään, minkä voi nähdä vaaleahäntäisissä yksilöissä.
• 
  Tällä hiirakolla näkyvät siima ja sä'än yli lapaa kohti kulkeva tumma risti
• 
  Seeprajuovia
• 
  Herasilmä
• 
  Tumma luomi
• 
  Rabicano-kuviolle tyypillistä sekakarvaa hännäntyvessä, nivusessa, kainalossa ja alakyljellä. Hevosella on myös tumma luomi.
• 
  Dramaattisen tumma nokikuvio punaruunikolla.
• 
  Sama yksilö kesäkarvassa.

• Kirjavuus
• Yksivärisyys