Mestaritontun seikkailut

Tässä artikkelissa perehdymme Mestaritontun seikkailut:n kiehtovaan maailmaan ja tutkimme sen alkuperää, vaikutuksia ja merkitystä nykyään. Perustamisestaan ​​lähtien Mestaritontun seikkailut on kiinnittänyt miljoonien ihmisten huomion ympäri maailmaa, herättäen intohimoisia keskusteluja ja ennennäkemätöntä kiinnostusta. Vuosien varrella Mestaritontun seikkailut on kehittynyt ja sopeutunut yhteiskunnan muutoksiin ja pysynyt aina erittäin tärkeänä aiheena. Tämän artikkelin avulla uppoudumme sen moniin puoliin ja löydämme sen todellisen merkityksen ja vaikutuksen eri alueilla. Liity meihin tälle Mestaritontun seikkailut:n tutkimus- ja tiedonmatkalle.

Mestaritontun seikkailut
Onni Mansneruksen tekemä kansikuva vuodelta 1945.
Onni Mansneruksen tekemä kansikuva vuodelta 1945.
Kirjailija Aili Somersalo
Kieli suomi
Genre satu
Julkaistu 1919
Edeltävä Päivikin satu
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Mestaritontun seikkailut on tamperelaisen Aili Somersalon kirjoittama saturomaani. Kirja julkaistiin vuonna 1919, ja vuonna 2009 siitä otettiin jo 20. painos. Mestaritontun seikkailut on itsenäinen jatko-osa Somersalon teokselle Päivikin satu. Teos valittiin Helsingin Sanomien äänestyksessä vuonna 2004 suosituimmaksi kotimaiseksi lastenkirjaksi kautta aikojen[1]. Onni Mansnerus teki kirjan vuoden 1945 uusintapainokseen värikuvituksen ja kansikuvan, joita on käytetty kaikissa myöhemmissä painoksissa.[2]

Kirjan päähenkilö on Mestaritonttu, joka kuninkaan moitteista loukkaannuttuaan päättää jättää toimensa Satulinnan vartijana. Jätettyään Satumaan taakseen Mestaritonttu joutuukin melkoisiin seikkailuihin sekä Kyöpelinvuoren noitien että merenväen parissa.

Ylen radioteatteri teki Mestaritontun seikkailuista neliosaisen radiokuunnelman vuonna 1986. Mestaritontun roolissa oli Ossi Ahlapuro ja muissa rooleissa muun muassa Miitta Sorvali, Tuula Nyman ja Maija-Liisa Peuhu. Kirjan pohjalta on tehty myös useita näyttämösovituksia.[1] Lisäksi Mestaritontun seikkailut on julkaistu Seela Sellan lukemana äänikirjana.[3]

Lähteet

  1. ↑ a b Lindfors, Jukka: Mestaritontun seikkailut Elävä arkisto. 14.2.2008. Yle. Viitattu 6.2.2015. (suomeksi)
  2. ↑ Ville Hänninen: Kirjan kasvot: sata vuotta suomalaisia kirjankansia, s. 101–102. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 2017.
  3. ↑ Mestaritontun seikkailut Finna.fi. Arkistoitu 28.3.2018. Viitattu 28.3.2018.