Tervetuloa artikkeliin aiheesta Metodologia, jossa tutkimme tätä mielenkiintoista aihetta/henkilöä/päivämäärää perusteellisesti. Opimme sen alkuperästä, sen merkityksestä nyky-yhteiskunnassa ja eri puolista, jotka tekevät siitä niin kiehtovan. Tämän artikkelin aikana perehdymme sen historiaan, vaikutuksiin ja vaikutuksiin eri aloilla. Metodologia edustaa kiehtovaa aihetta populaarikulttuurin vaikutuksesta sen merkitykseen jokapäiväisessä elämässä, ja se ansaitsee yksityiskohtaisen tutkimisen. Valmistaudu tutustumaan kaikkiin Metodologia:n kiehtoviin puoliin tässä kattavassa analyysissä!
Metodologia (< kreik. μεθοδολογία) eli menetelmäoppi on tieteenfilosofian osa-alue, joka tutkii tieteellistä menetelmää. Metodologia sisältää ne tavat ja keinot, joilla tieteellistä tietoa tavoitellaan, hankitaan, muodostetaan ja perustellaan.[1]
Metodologiaan kuuluu johonkin oppialaan tai tutkimukseen liittyvien filosofisten oletusten ja perusteiden tutkiminen suhteessa tieteelliseen menetelmään. Tämän vuoksi tieteelliset julkaisut sisältävät usein ensimmäisenä tutkijoiden käyttämää metodologiaa käsittelevän luvun. Se ei esittele ainoastaan käytettyjä menetelmiä, vaan usein myös tutkijoiden ontologisia ja tietoteoreettisia näkemyksiä.
Tutkimus tiettyä menetelmää käyttäen edellyttää, että tutkija on perehtynyt kyseiseen menetelmään ja siihen kuuluviin käytäntöihin. Tutkimuksen onnistuminen edellyttää myös tutkimuskohteeseen liittyvien lähtökohtien selvittämistä. Tutkimustyötä pitää pystyä arvioimaan sen ollessa käynnissä. Tutkimuksen tulosten täytyy olla ulkopuolisten tahojen arvioitavissa. Lisäksi tutkimusta on tehtävä yleiset tieteeseen kohdistetut odotukset huomioon ottaen. Tieteellisen tutkimuksen pyrkimykset ja päämäärät riippuvat tutkimusta vaativista seikoista.
Esimerkiksi luonnontieteissä pyritään täsmällisiin teorioihin, kun taas ihmistä esimerkiksi psykologisena tai sosiaalisena olentona tutkittaessa pääasiallisena huomion kohteina ovat kulloinkin vallitsevat tapahtumat ja ilmiöt. Näin ollen luonnontieteellisessä tutkimuksessa ovat tärkeässä asemassa idealisointi ja rationalisointi. Kun ihmistä tutkitaan muuna kuin biologisena olentona, nämä asiat eivät ole juuri ollenkaan olennaisia.[2]