Nykyään Michael McClure on erittäin tärkeä aihe ja se herättää suurta kiinnostusta yhteiskunnassa. Jo jonkin aikaa Michael McClure on ollut keskustelun ja kiistelyn aiheena, koska sen vaikutus on käsinkosketeltava jokapäiväisen elämän eri alueilla. Olipa kyse politiikasta, taloudesta, kulttuurista tai tieteestä, Michael McClure on onnistunut luomaan itselleen markkinaraon ja asettamaan itsensä yhdeksi tämän hetken kuumimmista aiheista. Kautta historian Michael McClure on merkinnyt ennen ja jälkeen tapaa, jolla näemme maailmaa, käynnistäen merkittäviä muutoksia, jotka ovat suoraan vaikuttaneet yhteiskuntaan. Tämän artikkelin tarkoituksena on valaista Michael McClure:tä ja analysoida sen vaikutuksia yhteiskuntaan nykyään sekä menneisyydessä ja tulevaisuudessa.
Michael McClure | |
---|---|
![]() Michael McClure |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 20. lokakuuta 1932 |
Kuollut | 4. toukokuuta 2020 (87 vuotta) |
Ammatti | kirjailija |
Kirjailija | |
Tuotannon kieli | englanti |
Aiheesta muualla | |
www.michael-mcclure.com | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
|
Michael McClure (20. lokakuuta 1932 – 4. toukokuuta 2020[1]) oli yhdysvaltalainen runoilija. Hän kuului 1950-luvun beat-sukupolveen ja ”San Franciscon renessanssiksi” kutsuttuun kirjalliseen aaltoon.[2]
McClure oli lukemassa oman runonsa "For the Death of a Hundred Whales" samassa[1] beat-sukupolven nousua ennakoivassa maineikkaassa[2] tilaisuudessa,[3] jossa Allen Ginsberg luki runonsa "Howl" (Huuto) ensimmäisen kerran. McClure työskenteli yhteistyössä muusikoiden kanssa, ja Los Angeles Timesissa häntä on sanottu Jim Morrisonin roolimalliksi.[1]
Runojen lisäksi McClure kirjoitti 20 näytelmää ja musikaalia, joista The Beard on herättänyt kiistoja ja joutunut sensuurin kohteeksi mutta saanut myös palkintoja. Lisäksi hän on julkaissut esseekokoelmia. Hän on kirjoittanut esseitä esimerkiksi Bob Dylanista ja ympäristökysymyksistä. Janis Joplin on esittänyt hänen laulunsa “Mercedes Benz”. Hän kirjoitti myös artikkeleita, esimerkiksi lehtiin Rolling Stone, Vanity Fair, sekä kaksi romaania, The Mad Cub ja The Adept.[1] Hänen kuolemansa jälkeen ilmestyi keväällä 2021 kokoelma Mule Kick Blues.[4]
McCluren ensimmäinen puoliso oli Joanna Kinnison McClure,[3] toinen kuvanveistäjä Amy Evans McClure.[1]