Mick Tucker

Tämän päivän artikkelissa aiomme puhua Mick Tucker:stä, aiheesta, josta olet luultavasti kuullut, mutta josta et ehkä tiedä kaikkia yksityiskohtia. Mick Tucker on aihe, joka on herättänyt viime aikoina suurta kiinnostusta, sillä sen merkitys ja vaikutus kattaa eri alueita. Tämä on aihe, joka on ollut läsnä läpi historian, mutta on tällä hetkellä saamassa erityistä merkitystä eri tekijöiden vuoksi. Tämän artikkelin aikana aiomme syventyä Mick Tucker:een ymmärtääksemme paremmin sen merkitystä, vaikutusta ja merkitystä nyky-yhteiskunnassa. Lue eteenpäin saadaksesi selville kaiken, mitä sinun tulee tietää Mick Tucker:stä!

Mick Tucker
Henkilötiedot
Syntynyt17. heinäkuuta 1947
Lontoo, Englanti
Kuollut14. helmikuuta 2002 (54 vuotta)
Welwyn Garden City, Hertfordshire, Englanti
Ammatti muusikko
Muusikko
Tyylilajit hard rock
glam rock
purukumipop
Soittimet rummut, lyömäsoittimet
Yhtyeet Wainwright's Gentlemen, Sweet, Ole I 'Dole[1]
Aiheesta muualla
thesweetweb.com

Michael Thomas "Mick" Tucker (17. heinäkuuta 1947 Lontoo, Englanti, Britannia[2] – 14. helmikuuta 2002 Welwyn Garden City, Hertfordshire, Englanti, Britannia) oli brittiläinen muusikko. Hän oli Sweet-yhtyeen rumpali perustamisvuodesta 1968 1990-luvun alkupuolelle asti.

Musiikkiuran alku

Tucker aloitti soittamisen teini-iässä ja kuului pariin kokoonpanoon, joista ensimmäinen oli nimettömäksi jäänyt koulupoikayhtye, joka esitti The Shadowsin instrumentaalista rautalankamusiikkia. Yhtyeeseen kuului myös tuleva alkuperäinen Sweet-kitaristi Frank Torpey. Jälkimmäiseen yhtyeeseen, Bluesologyyn, Tuckerin pyysi sen pianisti Reginald Dwight, joka myöhemmin tunnetaan nimellä Elton John. Bluesologyn solisti taas oli Long John Baldry, ja yhtye pääsi jopa julkaisemaan muutamia singlejä, tosin jatkuvista kokoonpanomuutoksista johtuen ei ole varmuutta, soittaako tuolloin taiteilijanimeä Mick Inkpen käyttänyt Tucker niissä. Tuckerin seuraava yhtye oli The Beatles -tyyppistä pop rockia esittänyt Fortune Tellers, joka pääsi soittamaan muutamalle keikalle, mutta ei yltänyt levytyssopimukseen asti.[3]

Koska Fortune Tellers ei päässyt levyttämään, Tucker siirtyi Wainwright's Gentlemen-yhtyeeseen, johon myös tuleva Sweet-laulaja Brian Connolly liittyi tulevan Deep Purple-solistin Ian Gillanin tilalle. Myöskään Wainwright's Gentlemen ei kuitenkaan onnistunut saamaan äänitteitä julkaistuksi, vaikka Tuckerin mukaan muutama kappale nauhoitettiinkin. Levytyssopimus jäi uupumaan. Lopulta Tucker erotettiin yhtyeestä, koska hän ei sen managerin mielestä sopinut yhtyeen vanhakantaiseen tyyliin. Samalla erosi yhtyeestä myös Brian Connolly osoittaakseen lojaalisuutta ystävälleen.[4][3]

Sweet

Tucker ja Connolly perustivat vuonna 1968 purukumipoppia esittäneen Sweetshop-yhtyeen basisti Steve Priestin ja kitaristi Frank Torpeyn kanssa. Pian nimi muutettiin Sweetiksi ja kun kitaristiksi tuli vuonna 1971 Andy Scott, oli kuuluisa kokoonpano valmis. Sweet nousi suureen suosioon vuosien 1971 ja 1972 aikana purkkahittien ansiosta mutta siirtyi kuitenkin pian tyylillisesti glam rockiin ja lopulta hard rockiin. Mick Tucker nousi arvostetuksi rumpaliksi, ja hänen rumpusoolonsa olivat tehosteineen konserttien kohokohtia. Tucker oli mukana yhtyeessä sen hajoamiseen eli vuoteen 1982 asti. Vuonna 1985 Tucker ja Scott kokosivat Sweetin uudelleen, ja Tucker oli mukana 1990-luvun alkupuolelle asti.lähde?

Tuckerilla todettiin leukemia vuodenvaihteessa 1996–1997 ja hän kuoli sairauteen vuonna 2002 Welwyn Garden Cityssä Hertfordshiressä. Vaikka viimeisinä hetkinä alkoi näkyä jo merkkejä paremmasta, 9. helmikuuta 2002, Brian Connollyn kuoleman viisivuotispäivänä, huonovointinen Tucker otettiin sisään sairaalaan, ja hän kuoli 14. helmikuuta. Hautajaispuheessaan hänen entinen yhtyekaverinsa Andy Scott kehui Tuckerin olleen 1970-luvun paras brittirumpali, jonka kanssa oli suuri kunnia soittaa samassa yhtyeessä. Myös entinen Sweet-basisti Steve Priest oli mukana hautajaisissa. Tucker oli naimisissa ja hänellä oli tytär.[5]

Tucker oli nuoruudessaan opiskellut kokiksi, ja erityisesti Sweetin alkuaikoina hän usein myös valmisti kiertueilla yhtyeen ruoan.[3]

Lähteet

  • Väistö, Keijo & Perttunen, Jukka: The Sweet – Purkkaa, jytää, glamouria ja hysteriaa. Tampere: Pop-lehti, 2003. ISBN 952-99007-1-6

Viitteet

  1. ↑ Väistö, Perttunen 2003, s.89.
  2. ↑ Mick Tucker telegraph.co.uk. Viitattu 31.5.2010. (englanniksi)
  3. ↑ a b c Väistö, Perttunen 2003, s. 7.
  4. ↑ Väistö, Perttunen 2003, s. 6.
  5. ↑ Väistö, Perttunen 2003, s. 21–122.