Tässä artikkelissa perehdymme Mielenrauhaa:n kiehtovaan maailmaan ja tutkimme sen monia puolia. Mielenrauhaa on kiinnittänyt asiantuntijoiden ja fanien huomion sen vaikutuksista yhteiskuntaan ja sen mahdollisiin seurauksiin tulevaisuudessa. Kattavan ja harkitun analyysin avulla pyrimme valaisemaan tätä relevanttia ja samalla niin arvoituksellista aihetta. Liity kanssamme tälle löytö- ja pohdiskelumatkalle, jossa selvitämme salaisuuksia ja ihmeitä, joita Mielenrauhaa tarjoaa meille.
Mielenrauhaa Aki Sirkesalo | ||
---|---|---|
![]() | ||
Studioalbumin tiedot | ||
Julkaistu | 1995 | |
Formaatti | CD | |
Tyylilaji | poprock, soul | |
Kesto | 53.09 | |
Levy-yhtiö | Epic / Sony Music Entertainment | |
Listasijoitukset | ||
Aki Sirkesalon muut julkaisut | ||
Mielenrauhaa 1995 |
Aika 1996 |
Mielenrauhaa on Aki Sirkesalon ensimmäinen studioalbumi. Se julkaistiin helmikuussa 1995 levymerkille Sony Music. Albumi vietti 33 viikkoa Suomen virallisella albumilistalla, jolloin se saavutti korkeimmillaan sijan 11.[1] Syksyllä 1995 levystä julkaistiin "Kultapainos" joka sisälsi yhden uuden kappaleen ja kolme erilaista versiota aikaisemmista kappaleista. Levyltä julkaistiin kaikkiaan viisi singleä; "Hikinen iltapäivä", "Mustankipee", "Naispaholainen", "Sä jaksat tanssii" sekä Kultapainos-levyn "Pelkkää kuvitelmaa".
Vuonna 1996 Mielenrauhaa palkittiin Vuoden albumin Emma-palkinnolla.[2]. Helsingin Sanomien Ilkka Mattila kirjoitti Sirkesalon esikoisalbumin olevan kappalevalikoimaltaan epätasainen ja nosti parhaiksi raidoiksi ”Mustankipeen”, ”Marvin Gayen” ja ”Hikisen iltapäivän”. Hänestä Sirkesalo tuntee soul-lajityyppinsä, fraseeraa oivaltavasti ja tuo kaupunkilaisessa soinnissaan mieleen ruotsalaiset Lisa Nilssonin ja Eric Gaddin. ”Albumin teksteissä eletään silti selvästi Suomessa ja Helsingissä. Yhdistelmä on epätavallinen ja ilahduttavan viihdyttävä.”[3]
”Hikinen iltapäivä” -kappaleen sanoituksen teki Heikki Harma eli Hector. Kappale sijoittuu kesäiseen Helsinkiin ja kuvaa helteistä pääkaupunkia yleisesti. Kappaleen ensimmäinen versio oli ollut jo Sirkesalon ja Sami Saaren Giddyups-yhtyeen ohjelmistossa, mutta suomenkielistä levytystä varten Sirkesalo pyysi Hectorilta uuden suomalaisen tekstin.[4]