Mikrohedelmöitys
Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Mikrohedelmöitys:tä, aihetta, joka on kiinnittänyt ihmisten huomion kaikkialta maailmasta. Mikrohedelmöitys on ollut kiinnostuksen ja tutkimuksen kohteena vuosia, ja sen vaikutus näkyy monilla eri aloilla tieteestä ja teknologiasta kulttuuriin ja taiteeseen. Kun uppoudumme Mikrohedelmöitys:n maailmaan, kohtaamme uusia ideoita, jännittäviä löytöjä ja kiehtovia näkökulmia, jotka antavat meille varmasti syvemmän ymmärryksen ja arvostuksen tätä aihetta kohtaan. Liity mukaan tähän kiehtovaan Mikrohedelmöitys-tutkimukseen ja löydä yhdessä kaikki, mitä sillä on meille tarjottavanaan.
Mikrohedelmöitys eli ICSI (engl. intracytoplasmic sperm injection) on hedelmöityshoitomenetelmä, jossa yksittäinen siittiö ruiskutetaan ohuella putkella suoraan munasolun sisään. Mikrohedelmöitys on sovelias hoitokeino pariskunnille, joiden hedelmättömyys johtuu miehen siemennesteen laadusta. Siittiöitä saattaa olla vähän, tai niiden liikkuvuus tai morfologia voi olla huono.
Jos siemenneste ei sisällä lainkaan siittiöitä, munasolu voidaan yrittää hedelmöittää lisäkiveksestä, kiveksestä tai siemenjohtimesta imetyillä siittiöillä.
Mikrohedelmöitystekniikka kuvattiin ihmisellä ensimmäisen kerran vuonna 1988, mutta raskauksia saatiin aikaan vasta useita vuosia myöhemmin. Suomessa ensimmäiset mikrohedelmöityksen avulla alkunsa saaneet vauvat syntyivät vuonna 1993. Menetelmä lähti leviämään ympäri maailman etenkin vuoden 1994 loppupuolella.[1]
Tekniikka ja tulokset
Siemennestettä tarkastellaan mikroskoopin alla, ja siittiö valitaan arvioiden sen hyvää muotoa ja liikkuvuutta.[2] Munasolu pidetään maljalla paikallaan mikropipetillä. Siittiö imetään ohueen lasikapillaariin ja siirretään kypsän munasolun sisään mikroinjektiotekniikan avulla.
Mikrohedelmöityksen tulokset munasolun hedelmöittämisessä ovat olleet hyviä. Esimerkiksi kohtalaisen vaikeassa miehen spermaviassa tavallisen koeputkihedelmöityshoidon (IVF) hedelmöitysosuus on 26 % ja mikrohedelmöityshoidon 58 %.[2]