Nykyään Mimmi Bähr on aihe, joka herättää edelleen kiinnostusta ja keskustelua yhteiskunnan eri osa-alueilla. Alkuperäistään nykypäivään Mimmi Bähr on ollut eri alojen asiantuntijoiden tutkimuksen, analyysin ja pohdinnan kohteena. Sen vaikutus ihmisten jokapäiväiseen elämään ja globaaliin kulttuuriin on ollut ilmeinen vuosien varrella. Tässä artikkelissa tutkimme Mimmi Bähr:een liittyviä eri näkökohtia sen alkuperästä sen merkitykseen nykyään. Analysoimme sen vaikutusta eri yhteyksissä ja sen merkitystä nyky-yhteiskunnassa. Lisäksi tarkastelemme aiheeseen liittyviä erilaisia näkökulmia ja sitä, miten se on kehittynyt ajan myötä.
Henrika Wilhelmina (Mimmi) Bähr, o. s. Westerstrand (15. lokakuuta 1844 Alavus – 2. toukokuuta 1923) oli suomalainen keksijä ja kaunokirjoitustaidon kehittäjä.[1]
Bähr toimi senaatin puhtaaksikirjoittajana ja finanssitoimituskunnan arkistonhoitajana 1868–1904, valtiopäivien puhtaaksikirjoittajana 1878–1906. Hän järjesti 1877–1923 opetuskursseja kaunokirjoituksessa ja julkaisi vuonna 1885 kaunokirjoitusjärjestelmiä kouluille.[1]
Bähr on nostettu yhdeksi merkittävistä suomalaisista naiskeksijöistä.[2]
Bähr oli aikansa etevin kaunokirjoittaja sekä kaunokirjoitustaidon kehittäjä. Hänelle uskottiin tärkeimpiä suomalaisia asiakirjoja puhtaaksikirjoitettaviksi. Häntä käytettiin myös monenlaisissa yksityisissä adresseissa ja kirjoitelmissa, joiden asu tahdottiin saada mahdollisimman hienostuneeksi. Hän piti vuodesta 1877 opetuskursseja kaunokirjoituksessa ja julkaisi vuodesta 1885 kansa- ja oppikouluille kaunokirjoitusjärjestelmiä, joita käytettiin kouluissa yleisesti ja joista hän sai palkintoja. Hän keksi myös monenlaisia siihen aikaan tarpeellisia kirjoittamisen apuvälineitä, kuten viivoittimia, kynänpyyhkijöitä, kirjeiden ja postimerkkien kostuttajia, regulaattorikynän, ruukkukoristepapereita, jotka olivat suosittuja.[3]
Bährin vanhemmat olivat nimismies Gustaf Erik Westerstrand ja Anna Henrika Åberg. Hän meni naimisiin kauppias Nikolai Edward Bährin (k. 1868) kanssa 1864.[1]