Nykymaailmassa Mirja Bolgár:stä on tullut yhä tärkeämpi yhteiskunnassa. Olipa kulttuuriin, politiikkaan, talouteen tai ihmisten jokapäiväiseen elämään vaikuttamisensa vuoksi Mirja Bolgár onnistunut asettumaan relevantiksi keskustelun ja keskustelun aiheeksi. Sen vaikutus ulottuu eri aloille ja sen läsnäolo näkyy yhä selvemmin eri elämänalueilla. Tästä syystä on tärkeää tutkia täysin Mirja Bolgár:n laajuutta ja vaikutuksia tänään sekä analysoida sen kehitystä ajan mittaan ja sen mahdollisia vaikutuksia tulevaisuudessa. Tämä artikkeli pyrkii sukeltamaan Mirja Bolgár:n maailmaan ymmärtääkseen sen tärkeyden ja merkityksen nyky-yhteiskunnassa.
Mirja Bolgár (o.s. Voutilainen; 16. lokakuuta 1927 Helsinki[1] – 15. marraskuuta 2013 Carsac-Aillac, Dordogne, Ranska[2]) oli suomalais-ranskalainen suomentaja, tietokirjailija ja toimittaja.[3] Hän teki merkittävän elämäntyön ranskalaisen kulttuurin tunnetuksi tekemiseksi Suomessa.[4]
Bolgár aloitti sodan päätyttyä opintonsa Helsingin yliopistossa mutta saattoi ne päätökseen Sorbonnen yliopistossa. Sen jälkeen hän työskenteli toimittajana muun muassa Ranskan radiossa sekä Yleisradion ja Uuden Suomen Pariisin kirjeenvaihtajana.[4]
Toimittajan työn lisäksi Bolgár teki ranskalaista kulttuuria tunnetuksi Suomessa muun muassa suomentajana, esseistinä ja kirjallisuuskriitikkona. Suomentajana hänet tunnetaan erityisesti Simone de Beauvoirin monista teoksista. Hänen toimittamaansa lyriikka-antologiaan Sanat että tietäisimme (1975)[4] sisältyy muun muassa Pierre Emmanuelin ja Yves Bonnefoyn runotuotantoa. Bolgár esitteli usein suomalaisille tuoreeltaan nykyranskalaisen kirjallisuuden uusia tuulia[4]. Esimerkiksi Jean-Marie Gustave Le Clézion tuotantoa hän käsitteli jo esseekokoelmassaan Rinnakkaiseloa vuodelta 1967.
Bolgár esitteli suomalaista kulttuuria ja erityisesti kirjallisuutta Ranskassa ja käänsi Mika Waltarin, Veijo Meren ja Paavo Haavikon teoksia.[4] Hänelle myönnettiin muun muassa valtion kääntäjäpalkinto vuonna 1984 ja valtion ulkomainen kääntäjäpalkinto 1989.[1]