Morane-Saulnier Parasol

Tässä artikkelissa tutkimme Morane-Saulnier Parasol:n kiehtovaa maailmaa, aihetta, joka on kiinnittänyt niin yksilöiden kuin asiantuntijoidenkin huomion. Morane-Saulnier Parasol on ollut alusta asti nykyiseen tilaan asti tutkimuksen, keskustelun ja ihailun kohteena. Vuosien varrella se on herättänyt erilaisia ​​mielipiteitä ja tunteita ja tuottanut loputtomasti tutkimusta ja löytöjä. Tässä artikkelissa perehdymme Morane-Saulnier Parasol:n tärkeimpiin näkökohtiin ja tarjoamme yksityiskohtaisen ja täydellisen näkemyksen, jonka avulla lukijamme voivat ymmärtää paremmin tätä kiehtovaa aihetta.

Morane-Saulnier Parasol
Saksalainen Morane-Saulnier Parasol
Saksalainen Morane-Saulnier Parasol
Tyyppi tiedustelukone
Ensilento 1913

Morane-Saulnier Parasol tai Morane-Saulnier Type L oli ranskalainen ylätasoinen kaksipaikkainen lentokone ensimmäisessä maailmansodassa. Sen lisenssiversiona Ruotsissa valmistettu Thulin Typ D oli Suomen ilmavoimien ensimmäinen lentokone.

Taustaa

Morane-Saulier Parasolin menestys pohjautui pitkälle Roland Garrosin ja Raymond Saulnierin työhön potkurikehän läpi ampuvan konekiväärin asentamiseksi lentokoneeseen vuonna 1914. Garrosin konekivääri ei ollut varsinaisesti tahdistettu, mutta parannettu versio Saulnierin yksinkertaisesta mekaanisesta laukaisun estävästä järjestelmästä.lähde?

Käyttö

Konetta rakennettiin 1913–1915 Ranskassa lähes 600 kappaletta ja lisäksi lisenssillä. Konetyyppiä käytettiin pääasiassa tiedusteluun. Sitä käyttivät Ranskan ilmavoimat, Englannin ilmavoimat ja laivaston ilmavoimat sekä Venäjän ilmavoimat. Englannin laivaston aliluutnantti R. Warneford tuhosi konetyypillä ensimmäisenä lentäjänä saksalaisen ilmalaivan kuudella kymmenen kilogramman pommilla 7. kesäkuuta 1915.

Käyttö Suomessa

Tuhoutunut Thulin typ D Tampereella.

Tohtori Enoch Thulin valmisti lisenssillä viisi Thulin Typ D -konetta Ruotsissa vuosina 1915–1918. Kreivi Eric von Rosen osti yhden näistä koneista valmistusnumeroltaan D4 ja lahjoitti sen Suomen valkoiselle armeijalle maalaten koneeseen henkilökohtaisen onnenmerkkinsä hakaristin sinisellä värillä. Ensimmäinen Thulin Typ D -kone lennettiin Suomeen Uumajasta Vaasaan 6. maaliskuuta 1918.[1] Tämän koneen tunnukseksi annettiin kenraali Mannerheimin päiväkäskyllä ”lentokone n:o 1”, joka merkittiin tunnuksella F1. Konetta kohtasi potkurivaurio Vaasassa 8. maaliskuuta 1918 ja se tuhoutui lentäjän ja tähystäjän saadessa surmansa 16. huhtikuuta 1918 Tampereella siiven murruttua ilmassa.[2]

M-S Parasolin lisenssiversion Thulin Typ D:n replika Suomen Ilmavoimamuseossa Jyväskylän Tikkakoskella.

Suomen ilmavoimilla oli käytössään myös toinen Thulin Typ D, jonka ostettiin ”Finlands vänner” -järjestön hankkimilla varoilla ja salakuljetettiin junalla Haaparannan kautta Suomeen 18.–19. maaliskuuta 1918. Koneen tunnuksena oli F3 ja sen käyttö jäi vähäiseksi koneen vaurioiduttua korjauskelvottomaksi moottoripaloa seuranneessa maahansyöksyssä 28. maaliskuuta 1918. Konetta yritettiin korjata myöhemmin ja se poistettiin rekisteristä 11. elokuuta 1919 kirjanpitotunnuksella A71/18 varustettuna.[2]

Tekniset tiedot

Lähde:lähde?

Yleiset ominaisuudet

  • Miehistö: 2
  • Pituus: 0Virhe lausekkeessa: tunnistamaton välimerkki ”,”..0Virhe lausekkeessa: tunnistamaton välimerkki ”,”.6,88 m (Thulin typ D n. 6,50 m) m
  • Korkeus: 0Virhe lausekkeessa: tunnistamaton välimerkki ”,”..0Virhe lausekkeessa: tunnistamaton välimerkki ”,”.3,10 m
  • Tyhjäpaino: &&&&&&&&&&&&0410.&&&&00410 kg
  • Lentopaino: &&&&&&&&&&&&0635.&&&&00635 kg
  • Voimalaite: &&&&&&&&&&&&&&00.01000000 × Useita, Thulinissa 9-syl. ilmajäähdytteinen pyörivä Thulin A -tähtimoottori

Suoritusarvot

  • Lentoaika: n. 2,5 - 3 h
  • Lakikorkeus: 0Virhe lausekkeessa: tunnistamaton sana ”n”.0Virhe lausekkeessa: tunnistamaton sana ”n”n. 4 000 m
  • Nousuaika: 1 000 metriin n. 6 min

Lähteet

  • Keskinen, Kalevi; Stenman, Kari; Niska, Klaus: Suomen ilmavoimien lentokoneet 1918–1939. Tietoteos, 1976.
  • Heinonen, Timo: Thulinista Hornetiin – 75 vuotta Suomen ilmavoimien lentokoneita. Jyväskylä: Keski-Suomen ilmailumuseo, 1992. ISBN 951-95688-2-4

Viitteet

  1. Lentokone Suomen armeijalle. Savon Sanomat, 09.03.1918, nro 26, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 06.03.2018.
  2. a b Kalevi Keskinen, Kyösti Partonen, Kari Stenman, Suomen ilmavoimat I 1918-1927. 2005, ISBN 952-99432-2-9.

Aiheesta muualla