Mustionjoki

Nykymaailmassa Mustionjoki on aihe, josta on tullut yhä tärkeämpi. Alkuperäistään sen vaikutuksiin nyky-yhteiskunnassa Mustionjoki on ollut jatkuvan kiinnostuksen ja keskustelun aihe. Sen vaikutukset kattavat eri aloja tieteestä ja teknologiasta kulttuuriin ja politiikkaan. Kautta historian Mustionjoki on jättänyt lähtemättömän jäljen ihmiskuntaan, merkinnyt virstanpylväitä ja mullistanut jokapäiväisen elämän eri osa-alueita. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Mustionjoki:n merkitystä sekä sen eri puolia ja sen vaikutusta nyky-yhteiskunnassa.

Mustionjoki
Karjaanjoki
Peltokosken vesivoimala Mustionjoessa.
Peltokosken vesivoimala Mustionjoessa.
Alkulähde Pyhäjärvi
Laskupaikka Pohja, Pohjanpitäjänlahti, Suomenlahti
60°05′32″N, 23°33′26″E
Maat Suomi
Virtaama 19,3 [1] m³/s
Valuma-alue 2045,81 [2] km²
Kartta Lohjanjärvestä ja Mustionjoesta.
Kartta Lohjanjärvestä ja Mustionjoesta.
Mustionjoen museovoimalaitos, Billnäs.

Mustionjoki (ruots. Svartån) eli Karjaanjoki (ruots. Karisån) on joki Karjaan ja Pohjan entisissä kunnissa Uudellamaalla. Joki halkoo Mustion ruukkialuetta. Se on Suomenlahteen laskevan Karjaanjoen vesistön lasku-uoma.[3]

Karjaan taajaman läpi kulkevasta joen osasta käytetään nimeä Landsbroström. Karjaalla on Pumppulahti, jossa joki tekee jyrkän mutkan. Nimeä Karjaanjoki käytetään myös Karjaanjoen vesistön pohjoisesta latvahaarasta, joka saa alkunsa Karkkilan Pyhäjärvestä ja laskee Vihdin Vanjärven kautta Hiidenveteen Vihdissä.[4] Vihdin alueella sen rinnakkaisnimenä on Vanjoki.[5]

Suomen luonnonsuojeluliiton mukaan Mustionjoki on Etelä-Suomen tärkein simpukkajoki. Joessa elävät uhanalaiset jokihelmisimpukka ja vuollejokisimpukka. Mustionjoen simpukkakantoja alettiin elvyttää vuonna 2009 Suomen luonnonsuojeluliiton Ekoenergia-merkin sekä sähköyhtiö Fortumin tuella.[6]

Karjaanjoen vesistön alajuoksulla, eli Lohjanjärven ja meren (Pohjanpitäjänlahden) välisessä Mustionjoessa on neljä vesivoimalaa, jotka ovat ylhäältä alajuoksulle päin mentäessä nimeltään: Mustionkoski (Fabriksfallet), Peltokoski (Åkerfors), Billnäs (Mustionjoen museovoimala) ja Åminnefors.

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ Hyvärinen, Veli & Gurer, Ibrahim: Virtaama-aineiston tilastoanalyysi. (Vesientutkimuslaitoksen julkaisuja 15) Helsinki: Vesihallitus, 1976. ISBN 951-46-2038-0 Teoksen verkkoversio (PDF) Viitattu 11.2.2023.
  2. ↑ Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. (Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126) Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4
  3. ↑ Karjaanjoen vesistöalue (23) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 8.2.2023.
  4. ↑ Ilpala, Merja: Karjaanjoesta nousee arvokalaa. Turun Sanomat, 11.7.2004. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 20.5.2012. (Arkistoitu – Internet Archive)
  5. ↑ Kansalaisen karttapaikka Maanmittauslaitos. Viitattu 22.1.2009.
  6. ↑ http://www.ekoenergia.fi/uutiset/mustionjokea-elvytetaan-ekoenergian-tuella

Aiheesta muualla