Mykkäelokuva

Nykymaailmassa Mykkäelokuva on aihe, joka on herättänyt suurta kiinnostusta ja keskustelua eri aloilla. Sen merkitys ja vaikutus ovat kiistattomat, ja sen vaikutus ulottuu monenlaisiin jokapäiväisen elämän osa-alueisiin. Ajan myötä Mykkäelokuva on edelleen analyysin, pohdinnan ja tutkimuksen kohteena, koska sen merkitys ei rajoitu yhteen alueeseen, vaan se ylittää rajat ja vaikuttaa eri kulttuureihin, ikäisiin ja sosiaalisiin oloihin kuuluviin ihmisiin. Tässä artikkelissa tutkimme tätä aihetta perusteellisesti, analysoimme sen erilaisia ​​näkökulmia ja seurauksia ymmärtääksemme paremmin sen laajuutta ja merkitystä nyky-yhteiskunnassa.

Puheen puuttuessa mykkäelokuvissa käytettiin usein keskeisiä tapahtumia tai repliikkejä selventäviä välitekstejä. Ruutu vuonna 1920 ensi-iltansa saaneesta saksalaisesta Tri Caligarin kabinetista.

Mykkäelokuva on elokuva, jonka ääniraidalla ei ole kuvan kanssa tahdistettua puhetta tai muuta ääntä. Valtaosa ennen 1930-lukua tehdyistä elokuvista on mykkäelokuvia, koska äänielokuvan tekniikka kehittyi laajaan kaupalliseen käyttöön vasta 1920-luvun lopulla.

Kuvaus

Elokuvahistorian aikakautta ennen äänielokuvan keksimistä kutsutaan mykkäelokuvien kaudeksi. Mykkäelokuvissa on yleensä avainkohtia ja -repliikkejä selventäviä välitekstejä, niin sanottuja plansseja. Vaikka mykkäelokuvissa ei ollut tahdistettua ääniraitaa, niiden teatteriesityksen yhteydessä esitettiin yleensä elävää musiikkia pianistin tai jopa kokonaisen orkesterin voimin. Nykyään elokuvateattereissa esitettävät vanhat mykkäelokuvat ovat usein äänikopioita, joihin on lisätty musiikkiraita. Sama koskee mykkäelokuvien televisioesityksiä.

Mykkäelokuvan aikana käytettiin nitraattifilmiä, joka on hyvin tulenarkaa. Myöhemmin elokuvat kopioitiin kestävämmälle ja vähemmän tulenaralle asetaatille. Koska niin kameroita kuin projektoreitakin pyöritettiin käsin, sekä kuvaus- että esitysnopeudet vaihtelivat suuresti – 14:stä aina 26:een kuvaan sekunnissa.[1] Nykyisin hitaammin esitettäväksi tarkoitettuja mykkäelokuvia joudutaan usein ajamaan 24:n (tai televisiossa 25:n) kuvan nopeudella, ja siksi tapahtumat niissä näyttävät nopeammilta kuin tekijät tarkoittivat[2].

Äänen puutetta ja välitekstejä on käytetty tehokeinona vielä äänen nauhoittamisen tultua teknisesti mahdolliseksi. Kuuluisia esimerkkejä tästä ovat Chaplinin Nykyaika vuodelta 1936 ja Aki Kaurismäen Juha vuodelta 1999.[3]

Ensimmäinen suomalainen elokuva Nikolainkadun koulun koulunuorisoa välitunnilla oli mykkäelokuva, joka valmistui 1904[4].


Mykkäelokuvan aikakauden kuuluisia henkilöitä

Näyttelijöitä

Ohjaajia

Näytteitä mykkäelokuvista

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ http://www.cinemaweb.com/silentfilm/bookshelf/18_kb_2.htm (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. ↑ Tammi, Eero: Mykkäelokuvan hengitys Voima. 9.9.2009.
  3. ↑ Juha (1999) Internet Movie Database. (englanniksi)
  4. ↑ http://paljononnea.com/mykkaelokuvat.html (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mykkäelokuva.