N

Nn Nn
 
Suomen kielen aakkoset
Latinalaiset aakkoset
Aa Bb Cc Dd
Ee Ff Gg Hh Ii Jj
Kk Ll Mm Nn Oo Pp
Qq Rr Ss Tt Uu Vv
Ww Xx Yy Zz
Muut suomen aakkoset
Åå Ää Öö
Šš Žž
Luettelo kirjaimista

N (n) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten 14. kirjain. N-kirjaimen nimi suomen kielessä on än (aiemmin myös en). N-kirjain ääntyy suomessa pääasiassa (soinnillisena) alveolaarisena nasaalina .

Latinalaista N-kirjainta vastaa kreikkalaisessa kirjaimistossa kirjain nyy (Ν, ν) ja kyrillisessä kirjaimistossa kyrillinen Н (н). Suuraakkosten yhdennäköisyydestä huolimatta latinalainen N ja kreikkalainen Ν ovat Unicode-merkistössä eri merkkejä.

Historiaa

N-kirjaimen alkuperänä on on kreikan nyy-kirjaimesta (Ν), joka lainattiin ensin etruskin ja siitä latinan aakkostoon. Kreikan kirjaimen edeltäjä puolestaan on foinikialaisen aakkoston nūn, joka muodoltaan vaihteli, mutta oli yleisesti samankaltainen kuin M mutta vähemmin sakaroin. Kuten M:n kreikkalaisen vastineen myyn, varhaisissa nyyn muunnelmissa jommankumman puolen ensimmäinen pystyviiva oli yleensä muita pidempi.

N suomen kielessä

N-kirjaimella merkitään niin suomessa kuin kaikissa latinalaista kirjaimistoa käyttävissä kielissä yleisesti (soinnillista) alveolaarista nasaalia , joka suomessa yleisesti edustaa foneemia /n/. Suomessa /n/ kuitenkin assimiloituu laajalti sitä seuraavan konsonantin ääntymäpaikkaan:

Bilabiaalisten äänteiden p:n ja m:n edellä esiintyy , joka kuitenkin kuuluu toiseen foneemiin (/m/; esim. pojan pyörä ). Lisäksi etenkin länsimurteissa sananloppuinen l usein täydellisesti (regressiivisesti) assimiloituu seuraavaan resonanttiin tai h:hon, esim. tytön laukku , tytön huivi jne.

Suomen kielen vanhassa sanastossa /ŋ/ voi esiintyä vain geminaattana sanan sisässä vokaalien välissä, jolloin se kirjoitetaan NG (esim. rangat ), mutta uusissa lainasanoissa /ŋ/ esiintyy myös yksinäiskonsonanttina, esimerkiksi pingviini , magneetti , puhujittain myös kognitio jne. Yhdistelmässä NK esiintyvä sen sijaan on yksi /n/-foneemin allofoneista (ranka ).

Muita esitystapoja

N n
ASCII 78 110
Unicode U+004E U+006E

N-kirjaimen merkityksiä

Pienen n:n merkityksiä:

Ison N:n merkityksiä:

Lähteet

  1. Kolehmainen, Taru: Ällätikulla silmään! Kirjainten nimitykset suomen kielessä. Kielikello, 2008, nro 2. Artikkelin verkkoversio.
  2. a b Wichmann, Yrjö ym.: Tietosanakirja. Hakusana N. Helsinki: Tietosanakirja-osakeyhtiö, 1909–1922. Teoksen verkkoversio.
  3. Swiggers, Pierre: Transmission of the Phoenician script to the west. Teoksessa: Peter T. Daniels & William Bright (toim.): The world’s writing systems, s. 261–270. Oxford University Press, New York & Oxford 1996.
  4. a b Savolainen, Erkki: Verkkokielioppi (1.5.2 Nasaalit m, n, η) finnlectura.fi. 2001. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 18.8.2014.
  5. a b Suomi, Kari & Toivanen, Juhani & Ylitalo, Riikka: Fonetiikan ja suomen äänneopin perusteet, s. 79, 182–183. Gaudeamus, 2006.
  6. a b Lyhenneluettelo 25.4.2013. Kotimaisten kielten keskus. Arkistoitu 31.5.2013. Viitattu 9.6.2013.

Aiheesta muualla