Näppäläisyys
Tänään haluamme sukeltaa Näppäläisyys:n kiehtovaan maailmaan. Puhummepa sitten historiasta, tieteestä, tekniikasta, taiteesta tai mistä tahansa muusta alasta, Näppäläisyys:llä on keskeinen rooli ymmärryksessämme ympäröivästä maailmasta. Alkuperäistään nykyiseen kehitykseensä Näppäläisyys on ollut tutkimuksen ja keskustelun aiheena, mikä on herättänyt suurta kiinnostusta ja vaikuttanut yhteiskunnan eri osa-alueisiin. Tämän artikkelin aikana tutkimme Näppäläisyys:een liittyviä eri näkökohtia ja näkökulmia, jotta voimme tarjota kattavan ja kattavan näkemyksen tästä tärkeästä ja kiehtovasta aiheesta.
Näppäläisyys oli vanhoillislestadiolaisuudesta Suomessa lähinnä Oulun seudulla Simo Näpän johdolla vuonna 1964 erkaantunut hyvin pieni ryhmä. He ryhtyivät yhteistyöhön vanhoillislestadiolaisista Kajaanin seudulla vuonna 1960 Hanna Rimpiläisen johdolla erkaantuneiden rimpiläisten kanssa, Vaasan seudulla vanhoillislestadiolaisuudesta vuonna 1955 erkaantuneen pirttikyläläisyyden ("pirttikylän eriseura") kanssa, sekä joidenkin vuonna 1950 vanhoillislestadiolaisista lähinnä Torniossa, Haaparannalla ja Rovaniemellä Axel Kaupin johdolla erkaantuneiden kauppilaisten kanssa.[1]
Näppäläisyys erkani vanhoillislestadiolaisuudesta televisiokiistan takia sekä siksi, että he eivät suostuneet tekemään parannusta "kososlaisesta hengestä".
Näppäläisten saarnaajia olivat mm. oululaiset Simo Näppä ja Niilo Karjalainen sekä kauppilaisiin kuulunut rovaniemeläinen Herman Kouri.[1]
Näppäläisten erkaantuessa vanhoillislestadiolaisuudesta erkani vanhoillislestadiolaisista myös Yrjö Paason johdolla Oulun seudulla pieni ryhmä nimeltä paasolaisuus. Paasolaiset eivät kuitenkaan ryhtyneet yhteistyöhön näppäläisten kanssa, vaan syyttivät näppäläisiä radion omistamisesta ja lihanvapaudesta.[1]
Näppäläisyys lakkasi olemasta itsenäinen lestadiolaisuuden suuntaus 1970-luvulla, jolloin se liittyi vanhoillislestadiolaisuudesta 1970-luvulla erkaantuneeseen töröläläisyyteen.[1]
Katso myös
Lähteet
- Warren Hepokoski: The Laestadian Movement: Disputes and Divisions 1861-2000 2002. Warren Hepokoski. Viitattu 31. heinäkuuta 2012. (pdf-versiossa on sivunumerot) (englanniksi)