Näppäripelimannit

Tässä artikkelissa tutkimme Näppäripelimannit:tä eri näkökulmista ja eri yhteyksissä. Näppäripelimannit on aihe, joka on herättänyt kiinnostusta ja keskustelua ajan mittaan, ja sen merkitys on edelleen ilmeinen tänään. Tässä artikkelissa perehdymme Näppäripelimannit:n sisältämiin moniin näkökohtiin ja käsittelemme sen vaikutuksia, historiaa, sen vaikutuksia nyky-yhteiskuntaan sekä asiantuntijoiden ja tutkijoiden mahdollisia näkökulmia aiheesta. Samoin tarkastelemme erilaisia ​​mielipiteitä ja näkökulmia Näppäripelimannit:een liittyen, tarkoituksena tarjota lukijalle täydellinen ja rikastuttava näkemys tästä aiheesta.

Näppäripelimannit on kaustislainen lasten ja nuorten laaja musiikkiryhmä, jolla on musiikkikoulutusta myös muualla maassa.

Näppäripelimannien toiminnan pohjalla on niin sanottu näppäripedagogiikka, jonka on kehittänyt kaustislainen kansanmuusikko ja viulisti Mauno Järvelä. Järvelä alkoi opettaa lapsia kansalaisopiston piireissä 1980-luvun alussa ja huoli opetukseen jokaisen kiinnostuneen. Ohjelmisto on perustunut Kaustisen pelimanniperinteeseen, ja yhteislaululla ja -soitolla on keskeinen asema opetuksessa. Musiikkitutkinnot olivat vapaaehtoisia. [1]

Pedagogiikka, jota myös sisuki-menetelmäksi [2] kutsutaan, on levinnyt ympäri Suomea. Sitä on järjestetty myös Ruotsissa, Norjassa, USA:ssa ja Etelä-Afrikassa.

Esiintyvän Näppäripelimannit-ryhmän runkona toimii Kaustisen ja naapurikuntien noin 60-päinen näppäriyhtye. Kun ryhmä esiintyy Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla, esiintyjiä on noin 200 ja mukana on myös esiintyjiä eri puolilta Suomea ja Pohjoismaita. Suuressa näppäriorkesterissa soi noin 180 viulua ja muun muassa 15 urkuharmoonia, kontrabassoja, huiluja, selloja, alttoviuluja ja haitareita. Vuonna 2019 vuotuisella Näppärikurssilla oli jopa 350 soittajaa.[3]

Taiteen edistämiskeskus Taike myönsi Kaustisen Näppäreille lastenkulttuurin valtionpalkinnon 2023. [4]

Lähteet