NBA:n varaustilaisuus

Tämän päivän artikkelissa perehdymme NBA:n varaustilaisuus:een, aiheeseen, joka on herättänyt monien ihmisten kiinnostuksen historian aikana. Se on laaja ja monipuolinen käsite, joka kattaa eri näkökohtia sen vaikutuksista yhteiskuntaan ja sen merkitykseen henkilökohtaisella tasolla. NBA:n varaustilaisuus on ollut tutkimuksen, keskustelun ja pohdinnan kohteena, synnyttänyt ristiriitaisia ​​mielipiteitä ja nostanut esiin perustavanlaatuisia kysymyksiä. Tämän artikkelin aikana tutkimme erilaisia ​​lähestymistapoja ja näkökulmia, jotka ovat nousseet esiin NBA:n varaustilaisuus:n ympärillä, tavoitteenamme tarjota täydellinen ja rikastuttava näkemys tästä erittäin tärkeästä aiheesta. Liity meihin tälle NBA:n varaustilaisuus:n kiertueelle ja tutustu kaikkeen, mitä tällä kiehtovalla aiheella on tarjota!

NBA:n varaustilaisuus vuonna 2006.

NBA:n varaustilaisuus on vuosittainen kesäisin järjestettävä tilaisuus, jossa NBA-seurat varaavat itselleen oikeuden liigaan tuleviin pelaajiin.[1] Varaustilaisuus on järjestetty vuodesta 1947, jolloin se oli vielä BAA:n alainen.[2]

Varaustilaisuuden kärkivaraukset saavat joukkueet, jotka ovat edellisellä kaudella menestyneet heikoimmin. Varausten järjestys määräytyy arvonnalla, johon osallistuvat pudotuspelien ulkopuolelle jääneet joukkueet.[1]

Varaustilaisuuteen kuuluvat automaattisesti pelaajat, jotka ovat pelanneet neljä vuotta collegessa. Myös 22 vuotta täyttäneet tai täyttävät pelaajat ovat automaattisesti varauskelpoisia. Sen sijaan nuorempien pelaajien on ilmoittauduttava kirjallisesti viimeistään 45 päivää ennen varaustilaisuuden alkua.[3]

Kaikki ensimmäisellä kierroksella varatut pelaajat saavat sopimuksen NBA:han, kun taas toisen kierroksen varauksille sopimusta ei tule automaattisesti.[3]

Katso myös

Lähteet

  • Häyrinen, Raiko & Möttölä, Matias: Unelmien NBA: Hanno Möttölän mukana maailman kovimpaan urheilusarjaan. Helsinki: Nemo, 2000. ISBN 952-5180-23-9

Viitteet

  1. a b Häyrinen & Möttölä s.41
  2. NBA Draft Index Basketball-Reference. Arkistoitu 25.5.2012. Viitattu 23.12.2009. (englanniksi)
  3. a b Häyrinen & Möttölä s.42

Aiheesta muualla