Tämän päivän artikkelissa puhumme Napata:stä, aiheesta, joka on herättänyt suurta kiinnostusta viime aikoina. Napata on asia, joka vaikuttaa moniin ihmisiin heidän elämänsä eri osa-alueilla, olipa kyse sitten henkilökohtaisesta, ammatillisesta tai jopa sosiaalisesta tasolla. Se on aihe, joka ansaitsee huomiomme ja analyysimme, sillä sen vaikutus voi olla merkittävä jokapäiväisessä elämässämme. Tässä artikkelissa tutkimme Napata:n eri puolia sen alkuperästä sen seurauksiin, mukaan lukien sen mahdolliset ratkaisut tai tapoja käsitellä sitä. Toivomme, että tämä artikkeli antaa sinulle syvemmän käsityksen Napata:stä ja auttaa sinua ymmärtämään paremmin sen merkityksen nyky-yhteiskunnassa.
Napata | |
---|---|
𓈖𓊪𓏏 𓈖𓄿𓅯𓄿𓄿𓏏𓏭𓏲𓈇𓏤𓈗 |
|
![]() Napatan Amonin temppelin rauniot Gebel Barkal -vuoren juurella. |
|
Sijainti | |
![]() ![]() Napata |
|
Koordinaatit | |
Valtio | Sudan |
Paikkakunta | Gebel Barkal (Jebel Barkal) |
Historia | |
Tyyppi | kaupunki |
Kulttuuri | antiikki |
Valtakunta |
muinaisen Egyptin dynastiat Ptolemaiosten valtakunta Rooman valtakunta Bysantin valtakunta |
Alue | Egypti |
Aiheesta muualla | |
Napata (egypt. 𓈖𓊪𓏏 tai 𓈖𓄿𓅯𓄿𓄿𓏏𓏭𓏲𓈇𓏤𓈗, Npt, Npyt;[1][2] m.kreik. Νάπατα tai Ναπαταί, Napatai; lat. Napata, Napatae)[3] oli muinainen kaupunki nykyisen Sudanin alueella.[4][5][6]
Napata sijaitsi Niilin länsirannalla pyhänä pidetyn Gebel Barkal -vuoren juurella, noin 400 kilometrin päässä Sudanin nykyisestä pääkaupungista Khartumista. Se sijaitsi lähellä nykyistä Karimaa.
Napata oli napatalaisen kulttuurin keskus noin 900–270 eaa.[7] Kaupungin rakennutti faarao Thutmosis III vuoden 1450 eaa. paikkeilla kun hän laajensi alueitaan etelään, Gebel Barkalin vuoren luokse. 300 vuotta myöhemmin Napatasta tuli Kushin kuningaskunnan pääkaupunki. Vuonna 22 eaa. roomalainen Egyptin kuvernööri Gaius Petronius Pontius Nigrinus marssi legiooniensa kanssa Napataan ja tuhosi sen. Näin se oli eteläisin paikka, johon Rooman armeija eteni.[4][8] Siitä ei kuitenkaan koskaan tullut varsinaisesti osa Rooman valtakuntaa.[2]
Nykyisin Napatan raunioihin kuuluu ainakin 13 temppeliä ja kolme palatsia, joita ensimmäiseksi kuvailivat eurooppalaiset tutkimusretkeilijät 1820-luvulla. Suuremmat temppelit, kuten Amonin temppeli, ovat edelleen pyhiä paikalliselle väestölle.
Gebel Barkal sekä historialliset Meroen ja Napatan kaupungit liitettiin Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 2003.[7]