Navarinon taistelu

Navarinon taistelu
Osa Kreikan vapaussotaa
Päivämäärä: 20. lokakuuta 1827 Paikka: Navarínonlahti, Kreikka Lopputulos: selkeä liittoutuneiden voitto
Osapuolet
Yhdistynyt kuningaskunta Ranska  Venäjä	Osmanien valtakunta
Komentajat
Edward Codrington Henri de Rigny Lodewijk van Heiden	Ibrahim pašša
Vahvuudet
10 linjalaivaa 10 fregattia 4 prikiä 2 kuunaria	3 linjalaivaa 17 fregattia 30 korvettia 28 prikiä 5 kuunaria 5/6 polttolaivaa
Tappiot
181 kaatunutta 480 haavoittunutta	4 109 kaatunutta tai haavoittunutta

Navarinon taistelu oli Kreikan vapaussodassa käyty meritaistelu Navarínonlahdessa nykyisen Pýloksen kaupungin eli silloisen Navarínon edustalla 20. lokakuuta 1827. Taistelun osapuolina olivat Osmanien valtakunnan laivasto sekä liittoutuneet Britannian Kuninkaallinen laivasto, Ranskan laivasto ja Venäjän keisarikunnan laivasto.

Vuonna 1825 Kreikan vapaussota oli kestänyt jo neljä vuotta ja sulttaani pyysi egyptiläistä vasallikuningastaan lopettamaan kapinan nopeasti. Niinpä tämä lähetti adoptoidun poikansa, Ibrahim paššan, jonka tarkoituksena oli hävittää kreikkalaiset ja korvata heidät afrikkalaisilla muslimeilla. Kun britit saivat kuulla tästä, he lähettivät laivaston amiraali Edward Codringtonin johdolla kohti Kreikkaa.

Heinäkuun 6. päivänä 1827 kirjoitettiin Lontoon sopimus, jolla yritettiin saada rauha. Sen allekirjoittivat Venäjä, Ranska ja Yhdistynyt kuningaskunta. Ne sitoutuivat ryhtymään toimenpiteisiin, ellei Osmanien valtakunta neljäntoista päivän kuluessa suostuisi aselepoon.^[1] Pian Ranska ja Venäjä lähettivät myös aluksiaan Kreikkaan. Kreikan hallitus hyväksyi aselevon, mutta osmanit kieltäytyivät, joten sota jatkui.

12. heinäkuuta Pashan laivue oli ankkuroitunut Navarínonlahteen, kun heitä varoitettiin, että britit olivat tulossa pysäyttämään kansanmurhan. Osmanit pienensivät meritoimintaansa, mutta jatkoivat kylien polttamista ja kreikkalaisten tappamista maalla. Liittoutuneet lähettivät Ibrahamille viestin, mutta se palautettiin vedoten siihen, että hänen olinpaikkaansa ei tiedetty. 20. heinäkuuta britit päättivät mennä lahden poukamaan, missä osmanien laivasto oleskeli. Aikansa mietittyään venäläiset ja ranskalaiset liittyivät mukaan. Näin lahdessa oli noin 100 laivaa samanaikaisesti ampumaetäisyydellä toisistaan.

Osmanit lähettivät liittoutuneille vaatimuksia, mutta he saivat vastauksen, että he jakelevat määräyksiä. Britit ankkuroivat aluksen osmanien Warrior-laivan viereen. Liittoutuneet pitivät tätä huijauksena ja odottivat, että osmanit lähtisivät pakoon tai haluaisivat hyökkäämättömyyssopimuksen, mutta kun osmanit ampuivat yhden brittien luutnantin ja osan tämän miehistöstä, osmanit soutivat pienellä veneellä kohti brittilaivaa. Pian yksi brittien fregatti avasi tulen ja kaikki muut seurasivat perässä. Iltaan mennessä lähes koko osmanien laivasto oli uponnut. Kun osmanien laivasto oli hävinnyt taistelun, he eivät pystyneet pitämään Peloponnesosta hallinnassaan, vaan joutuivat vetäytymään pois. Britannian hallitus ei ollut tähän tyytyväinen, sillä he halusivat vain painostaa osmanit pois.

• http://www.greecetravel.com/peloponessos/navarino/
• http://militaryhistory.about.com/od/navalbattles1800s/p/narvarino.htm (Arkistoitu – Internet Archive)
• http://www.mlahanas.de/Greece/History/BattleOfNavarino.html

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Navarinon taistelu Wikimedia Commonsissa

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Battle of Navarino