Nykymaailmassa Nelson A. Miles on aihe, joka kiinnittää useiden ihmisten huomion ja kiinnostuksen ympäri maailmaa. Nelson A. Miles:stä on tullut toistuva keskustelunaihe kaikkialla joko sen historiallisen merkityksen, nyky-yhteiskunnan vaikutuksen tai populaarikulttuurin vaikutuksen vuoksi. Poliittisista keskusteluista akateemisiin keskusteluihin Nelson A. Miles on edelleen kuuma aihe, joka herättää tunteita, mielipiteitä ja pohdintoja kaikilla elämänaloilla. Rajat ylittävän tärkeänä Nelson A. Miles on edelleen kiinnostava kohde kaikenikäisille ja -taustaisille henkilöille, ja se on vakiinnuttanut itsensä aiheena, joka herättää edelleen kiinnostusta ja keskustelua.
Nelson Appleton Miles | |
---|---|
![]() Nelson A. Miles |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 8. elokuuta 1839 Westminster, Massachusetts, Yhdysvallat |
Kuollut | 5. toukokuuta 1925 (85 vuotta) Washington DC |
Kansalaisuus |
![]() |
Sotilashenkilö | |
Palvelusmaa(t) |
![]() |
Palvelusvuodet | 1861–1903 |
Komentajuudet | Komentajakenraali Yhdysvaltain armeijassa |
Taistelut ja sodat | Yhdysvaltain sisällissota, intiaanisodat, Espanjan-Yhdysvaltain sota |
Sotilasarvo | |
Kunniamerkit | Medal of Honor |
Ylennykset |
![]() |
![]() Nimikirjoitus |
|
|
Nelson A. Miles (8. elokuuta 1839 – 5. toukokuuta 1925) oli yhdysvaltalainen sotilas, joka loi uransa Yhdysvaltain sisällissodassa ja osallistui siellä kaikkiin merkittäviin yhteenottoihin lukuun ottamatta Gettysburgin taistelua.[1]
Pohjoisvaltioiden voiton jälkeen Miles oli merkittävässä roolissa useimmissa Suurille tasangoille ja tasankointiaaneja vastaan suuntautuneissa Yhdysvaltain armeijan sotaretkissä. Vuosina 1874–1875 hän pakotti comanchet, kiowat ja eteläiset cheyennet antautumaan Texasissa ja Coloradossa.[2] Vuosina 1876–1877 Miles johti Little Bighornin taistelun jälkeisiä talvihyökkäyksiä ja pakotti lakotat ja pohjoiset cheyennet palaamaan reservaatteihinsa.[3] Samana kesänä Miles joukkoineen osallistui nez percé -sotaan, joka johti päällikkö Josephin antautumiseen Montanassa.[4] 1880-luvun jälkipuoliskon aikana Miles miehineen päätti lopullisesti apassi-johtaja Geronimon vuosikymmeniä jatkuneet ryöstöretket Yhdysvaltain ja Meksikon rajaseudulla. Vuonna 1898 hän osallistui Espanjan–Yhdysvaltain sotaan, jonka seurauksena Yhdysvallat sai haltuunsa Espanjan siirtomaat Karibialla ja Tyynellämerellä.
Miles kuoli Washington DC:ssä vuonna 1925 ollessaan lastenlastensa kanssa sirkuksessa. Tuolloin hän sai äkillisen sydänkohtauksen tehdessään kunniaa maansa lipulle kansallishymnin esityksen aikana.[1] Hän oli kuollessaan eräs viimeisistä sisällissodan aikaisista sodanjohtajista. Miles haudattiin Arlingtonin kansalliselle hautausmaalle nimeään kantavaan mauseleumiin.[5]