Tämän päivän artikkelissa haluamme käsitellä aihetta Neonikotinoidit, aihe, joka on vaikuttanut suuresti nyky-yhteiskuntaan. Neonikotinoidit on ongelma, joka koskettaa kaikenikäisiä, sukupuolisia ja kulttuureja, joten on tärkeää analysoida sitä eri näkökulmista. Tässä artikkelissa tutkimme Neonikotinoidit:n alkuperää, sen kehitystä ajan myötä ja sen vaikutusta jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Lisäksi tutkimme mahdollisia ratkaisuja tai lähestymistapoja tämän ongelman tehokkaaseen ratkaisemiseen. Toivomme, että tämä artikkeli herättää pohdintaa ja keskustelua lukijoidemme keskuudessa sekä tarjoaa arvokasta tietoa Neonikotinoidit:stä.
Neonikotinoidit ovat joukko kemiallisia yhdisteitä, joita käytetään tuhohyönteisten torjunnan tehoaineina kasvinsuojeluaineissa[1]. Neonikotinoidit ovat nikotiinin synteettisiä johdannaisia.
Neonikotinoidit olivat vielä vuonna 2018 maailman yleisin torjunta-aineryhmä[2]. Niitä on käytetty Suomessa siementen peittaukseen erityisesti rypsillä, rapsilla ja sokerijuurikkaalla[3][3]. Peittauksella on pyritty estämään mm. kirppojen (Phyllotreta) kuten aaltojuovakirpan (Phyllotreta undulata) sekä mutkajuovakirpan (Phyllotreta striolata) aikeuttamia vioituksia kasvien taimissa.
Neonikotinoidit leviävät maaperän ja veden kautta mehiläiskantoihin, joille ne aiheuttavat suuria vahinkoja[2]. Ne heikentävät esimerkiksi tarhamehiläisten suunnistuskykyä[1]. Neonikotinoideja on epäilty mehiläisten joukkokadon aiheuttajiksi ja vaikuttavan lintujen muuttokäyttäytymiseen.[4] Neonikotinoidien on osoitettu vähentävän kimalaisten suorittamaa omenoiden pölytystä.[5]
EU kielsi haitallisimpien neonikotinoidien käytön pölyttäjiä houkuttelevilla kasveilla jo vuonna 2013, mutta Suomi ja monet muut maat jatkoivat vuosia neonikotinoidien käyttöä rypsin ja rapsin viljelyssä poikkeusluvan turvin.[1] Suomelle ei ole enää myönnetty poikkeuslupaa vuoden 2018 jälkeen[3].