Nergal (mytologia)

Tässä artikkelissa aiomme syventyä aiheeseen Nergal (mytologia), joka on kiinnittänyt tutkijoiden, asiantuntijoiden ja suuren yleisön huomion sen nykypäivän merkityksellisyyden vuoksi. Alkuperäistään sen vaikutuksiin eri aloilla Nergal (mytologia) on ollut keskustelun ja tutkimuksen kohteena, ja se on luonut erilaisia ​​mielipiteitä ja näkökulmia, jotka rikastavat nykyistä panoraamaa. Yksityiskohtaisen analyysin avulla pyrimme tarjoamaan lukijalle laajan ja täydellisen näkemyksen Nergal (mytologia):stä ja käsittelemään sen tärkeimpiä näkökohtia, jotta voimme valaista tätä erittäin kiinnostavaa aihetta.

Nergal Larsasta peräisin olevassa sinetissä. Bagdadin museo.

Nergal (myös muodossa Nerigal ja Nirgal) oli Mesopotamiassa palvottu manalan, ruton, sodan ja metsästyksen jumala. Nergal tunnettiin sekä Akkadin, Assyrian että Babylonian asukkaiden keskuudessa.[1] Alun perin Nergal oli maan jumala, joka toi ihmisten kiusaksi kesän polttavan kuumuuden, kuumeen ja kulkutaudit. Hän oli Ereškigalin puoliso, ja tunnettiin myös nimillä Lugalgirra ja Meslamta’ea.[2]

Kuvituksessa hänet esitettiin usein leijonana. Raamatussa Nergal mainitaan toisessa kuninkaiden kirjassa (2. Kun. 17:29–30):

»(29) Kukin kansa teki kuitenkin omat jumalankuvansa ja asetti ne uhrikukkuloille samarialaisten rakentamiin pyhäkköihin, kukin kansa omiin asuinkaupunkeihinsa. (30) Babylonian miehet tekivät Sukkot-Benotin kuvan, Kutan miehet Nergalin ja Hamatin miehet Asiman kuvan.»

Lähteet

  • Lurker, Manfred: A Dictionary of Gods and Goddesses, Devils and Demons. Routledge & Kegan Paul, 1987. ISBN 0-203-67189-9

Viitteet

  1. ↑ Otavan Suuri Ensyklopedia, Hakemisto-osa 12 (M-Ö), s. 8966. Helsinki: Otava, 1983. ISBN 951-1-07198-X
  2. ↑ Lurker 1987, s. 135