Nessos

Nykymaailmassa Nessos:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe monenlaisia ​​ihmisiä kohtaan. Nessos on kiinnittänyt kaiken ikäisten ja -taustaisten henkilöiden huomion sen vaikutuksista yhteiskuntaan ja sen vaikutuksiin jokapäiväiseen elämään. Kun perehdymme tähän aiheeseen, on ratkaisevan tärkeää tutkia sen eri puolia sen alkuperästä sen kehitykseen ajan myötä. Tässä artikkelissa analysoimme yksityiskohtaisesti Nessos:tä ja sen vaikutuksia eri alueilla tavoitteenamme tarjota täydellinen ja syvällinen näkemys tästä aiheesta, joka on niin tärkeä nykyään.

Guido Renin maalaus Deianeiran sieppaus, 1620–21

Nessos (m.kreik. Νέσσος, lat. Nessus) oli kreikkalaisessa mytologiassa tunnettu kentauri, jonka Herakles tappoi jousellaan, ja jonka myrkytetty veri puolestaan tappoi myöhemmin Herakleen. Hän oli Iksionin ja Nefelen, pilven, jälkeläinen.

Nessos osallistui kentaurien ja lapiittien väliseen taisteluun, jonka aikana hänelle ennustettiin hänen oma kohtalonsa kuolla Herakleksen jousesta.[1] Myöhemmin hänestä tuli lautturi Euenos-joelle.

Nessos tunnetaan parhaiten osuudestaan tarinasta Nessoksen viitasta. Ollessaan matkalla maanpakoon Herakles ja Deianeira saapuivat joelle. Herakles antoi vaimonsa Nessoksen kuljetettavaksi, mutta hän itse lähti kahlaamaan joen yli. Kesken matkaa Nessos kuitenkin yritti maata väkisin Deianeiran, ja Herakleksen kuultua huudon hän ampui Hydran vereen kastetun nuolen suoraan kentaurin sydämeen tämän noustua takaisin maalle. Kuoleva Nessos kertoi Deianeiralle, että mikäli tämä halusi valmistaa lemmenjuoman Heraklesta varten, tämän tulisi sekoittaa hänen siementään ja nuolen tekemästä haavasta valuvaa verta keskenään.[2][3] Deianeira tekikin näin, ja myöhemmin, kun hän sai kuulla Herakleen ihastuneen Ioleen, hän sekoitti tekemänsä seoksen Herakleksen viittaan toivoen tämän elvyttävän miehensä rakkauden itseensä. Herakleen palvelijan Likhaan haettua paidan Deianeira huomasi maahan tippuneiden pisaroiden alkavan palaa auringon osuessa niihin. Tajutessaan Nessoksen valehdelleen hänelle hän kauhuissaan lähetti miehen estämään Heraklesta pukemasta viittaa päällensä.[4] Herakles oli kuitenkin ehtinyt jo pukea sen ylleen, ja siinä oleva myrkky oli jo alkanut hitaasti vaikuttamaan ja polttamaan hänen ihoaan, jolloin hän tuskan käydessä sietämättömäksi heittäytyy hautarovioon polttaen itsensä mieluummin elävältä.[5]

Nessoksen viitta, esikuvansa mukaisesti, merkitsee kielikuvana sitoutumista tuhoon johtavaan tavoitteeseen – mahdollisesti petoksen uhrina – josta on mahdotonta enää myöhemmin päästä irti.

Lähteet

  1. ↑ Ovidius: Muodonmuutoksia xii.290-326 (engl. käännös).
  2. ↑ Apollodoros: Bibliotheke ('Kirjasto') 2.7.6 (engl. käännös).
  3. ↑ Diodoros Sisilialainen: Bibliotheka historika iv.36.2–5 (engl. käännös).
  4. ↑ Hyginus: Fabulae xxxvi (engl. käännös).
  5. ↑ Ovidius: Muodonmuutoksia ix:211-272 (engl. käännös).

Aiheesta muualla