Neuvosto-Venäjän 7. armeija
Tässä artikkelissa puhumme Neuvosto-Venäjän 7. armeija:stä, aiheesta, joka on ollut viime vuosina suuren kiinnostuksen ja keskustelun kohteena. Neuvosto-Venäjän 7. armeija on vanginnut sekä tutkijoiden, ammattilaisten että harrastajien huomion, eikä se ole yllättävää, kun otetaan huomioon sen vaikutus niinkin monimuotoisiin näkökohtiin kuin yhteiskunta, kulttuuri, teknologia ja talous. Seuraavilla riveillä tutkimme Neuvosto-Venäjän 7. armeija:n eri puolia sen alkuperästä sen nykyiseen vaikutukseen, paljastamme sen monimutkaisuuden ja tarjoamme kattavan kuvan tästä kiehtovasta aiheesta. Olemme varmoja, että tämän artikkelin loppuun mennessä olet saanut syvällisemmän tiedon ja arvostuksen Neuvosto-Venäjän 7. armeija:stä.
Neuvosto-Venäjän 7. armeija taisteli Venäjän sisällissodassa vastavallankumouksellisen kenraali Nikolai Judenitšin johtamaa valkoista armeijaa vastaan sodan luoteisrintamalla osana puna-armeijaa. Se onnistui torjumaan sota-asiain komissaari Lev Trotskin avulla Petrogradia vastaan suuntautuneen hyökkäyksen syksyllä 1919. Neuvosto-Venäjän 7. armeija toimi Pietarin sotilaspiirin vallankumouksellisen sotaneuvoston alaisena.
Suomalaissyntyinen Keisarillisen armeijan kenraali N. V. Henriksson oli 7. armeijan komentajana 5.12.1918-27.1.1919. Neuvosto-Venäjän 7. armeijassa oli kaksi suomalaista jalkaväkirykmenttiä: JR 1, joka perustettiin syyskuussa vuonna 1918, ja JR 3, joka perustettiin marraskuussa vuonna 1918. JR 1, joka sai numerokseen JR 164 tammikuussa vuonna 1919, kuului 7. armeijan 19. divisioonaan. JR 3, jonka päävoimat tuhoutuivat Viron rintamalla ja loput yhdistettiin JR 164:ään, kuului 7. armeijan 6. divisioonaan.
Lähteet
Salomaa, Markku: Punaupseerien nousu ja tuho. S. 68-70, 81-90. Otava, 2018. ISBN 978-951-1-32381-5