Nicanor Parra

Tämän päivän artikkelissa aiomme sukeltaa Nicanor Parra:n kiehtovaan maailmaan. Opimme sen alkuperästä, sen käytännön sovelluksista ja sen merkityksestä nykyään. Nicanor Parra on aihe, joka on kiinnittänyt niin asiantuntijoiden kuin amatöörienkin huomion, ja sen tutkiminen ja ymmärtäminen ovat välttämättömiä sen vaikutuksen ymmärtämiseksi jokapäiväisen elämämme eri puolilla. Tämän artikkelin avulla sukeltaamme sen yksityiskohtiin, tutkimme sen vaikutuksia ja löydämme uusia näkökohtia, jotka auttavat meitä ymmärtämään paremmin ympäröivää maailmaa. Valmistaudu tutkimaan kiehtovaa aihetta, joka antaa sinulle epäilemättä uuden näkökulman Nicanor Parra:een.

Nicanor Parra vuonna 2014.

Nicanor Parra (5. syyskuuta 1914 San Fabián de Alico – 23. tammikuuta 2018 Santiago de Chile) oli chileläinen runoilija.[1]

Parran ensimmäinen kokoelma Poemas y Antipoemas (1954) on latinalaisamerikkalaisen kirjallisuuden klassikkoja. Se on myös 1900-luvun tunnetuimpia espanjankielisiä runoteoksia, ja sen tekijä oli useasti ehdolla Nobel-palkinnon saajaksi. Parra sai vuonna 2011 espanjankielisen maailman arvostetuimman Premio Cervantes -kirjallisuuspalkinnon.lähde?

Parra pyrki tuotannossaan ulos runouden perinteisistä kaavoistalähde?. Runojen tyyli on värikästä ja vivahtaa surrealismiin. Hän nimitti runojaan "antirunoudeksi"[2] ja itseään antipoetaksi. Hänen sisarensa oli laulaja-lauluntekijä Violeta Parra (1917–1967)[3].

Parra valmistui vuonna 1938 Chilen yliopistosta matematiikan- ja fysiikanopettajaksi. Hän jatkoi vuonna 1943 fysiikanopintoja Brownin yliopistossa Yhdysvalloissalähde? ja toimi sittemmin Santiagon yliopistossa matematiikan ja fysiikan opettajana[2].

Teokset

  • Cancionero sin nombre, 1937
  • Poemas y antipoemas, 1954
  • La cueca larga, 1958
  • Versos de salon, 1962
  • Manifiesto, 1963
  • Canciones rusas, 1967
  • Obra gruesa, 1969
  • Los profesores, 1971
  • Artefactos, 1972
  • Sermones y prédicas del Cristo de Elqui, 1977
  • Nuevos sermones y prédicas del Cristo de Elqui, 1979
  • El anti-Lázaro, 1981
  • Poema y antipoema de Eduardo Frei, 1982
  • Cachureos, ecopoemas, guatapiques, últimas prédicas, 1983
  • Chistes para desorientar a la policía (1983)
  • Coplas de Navidad (1983)
  • Poesía política (1983)
  • Hojas de Parra, 1985
  • Poemas para combatir la calvicie, 1993
  • Páginas en blanco, 2001
  • Lear Rey & Mendigo, 2004

Suomennettuja runoja

Parran runoja on julkaistu suomeksi myös antologiassa Näin ihminen vastaa: valikoima espanjankielisen Amerikan runoutta, suom. Matti Rossi ja Anselm Hollo, Turku: Tajo 1964[4]

  • Aamulaulu, suom. Anselm Hollo
  • Arvoitus, suom. Anselm Hollo
  • Ennustus, suom. Matti Rossi
  • Hautakirjoitus, suom. Anselm Hollo
  • Heiluri, suom. Matti Rossi
  • Lapsuudenmuistoja, suom. Anselm Hollo
  • Matkamerkintöjä, suom. Anselm Hollo
  • Nykymaailman paheita, suom. Anselm Hollo
  • Päivänkakkara, minä aion murhata joen, suom. Matti Rossi, myös julkaisussa Parnasso 1964 ; nro 1
  • Tappaja, suom. Matti Rossi, myös julkaisussa Parnasso 1964 ; nro 1
  • Yksilön yksinpuhelu, suom. Anselm Hollo

Lähteet

  1. ↑ Otis, John: Nicanor Parra, Chile’s eminent poet and ‘anti-poet,’ dies at 103 The Washington Post. 23.1.2018. Viitattu 25.1.2018. (englanniksi)
  2. ↑ a b Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Parra, Nicanor”, Otavan kirjallisuustieto, s. 569. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X
  3. ↑ Isabel Parran laulu on taistelukeino. Helsingin Sanomat, 13.8.1995, s. 21. Näköislehti (maksullinen).
  4. ↑ a b Nicanor Parra, (Arkistoitu – Internet Archive) Linkki maailman runouteen, runotietokanta, Lahden kaupunginkirjasto. Päivitetty 19.7.2021, viitattu 27.7.2021