Nicolás Tagliafico
Nykyään Nicolás Tagliafico on aihe, joka on saavuttanut epätavallisen merkityksen nyky-yhteiskunnassa. Nicolás Tagliafico:stä on tullut monien yleisöjen kiinnostava aihe joko populaarikulttuuriin, globaaliin talouteen tai tieteelliseen kenttään kohdistuvan merkityksensä vuoksi. Tämä johtuu osittain uutisten ja tiedon leviämisen nopeudesta digitaaliaikana, minkä ansiosta Nicolás Tagliafico on noussut näkyvästi jokapäiväisissä keskusteluissa. Tässä artikkelissa tutkimme Nicolás Tagliafico:n eri ulottuvuuksia ja sen vaikutuksia jokapäiväiseen elämäämme sekä sen mahdollisia seurauksia tulevaisuudessa.
.jpg)
| |||
| Henkilötiedot | |||
|---|---|---|---|
| Koko nimi | Nicolás Alejandro Tagliafico | ||
| Syntymäaika | 31. elokuuta 1992 | ||
| Syntymäpaikka | Buenos Aires, Argentina | ||
| Pelipaikka | vasen laitapuolustaja | ||
| Pituus | 172 cm | ||
| Seura | |||
| Seura | Lyon | ||
| Pelinumero | 3 | ||
| Junioriseurat | |||
| –2010 | Banfield | ||
| Seurat | |||
| Vuodet | Seura | O | (M) |
| 2010–2015 | Banfield | 90 | (2) |
| 2012–2013 | → Real Murcia | 27 | (0) |
| 2015–2018 | Independiente | 85 | (2) |
| 2018–2022 | Ajax | 115 | (9) |
| 2022– | Lyon | 78 | (7) |
| Maajoukkue | |||
| 2009– | Argentiina U17 | 2 | (0) |
| 2010–2011 | Argentiina U20 | 12 | (1) |
| 2017– | Argentiina | 69 | (1) |
|
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat, päivitetty 10. huhtikuuta 2025.
| |||
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
Maa:  Argentiina
| |||
| Miesten jalkapallo | |||
| MM-kilpailut | |||
 Kultaa |
Qatar 2022 | Jalkapallo | |
| Copa América | |||
| Kultaa |
Brasilia 2021 | jalkapallo | |
| Kultaa |
Yhdysvallat 2024 | jalkapallo | |
 Pronssia |
Brasilia 2019 | jalkapallo | |
Nicolás Alejandro Tagliafico (s. 31. elokuuta 1992 Buenos Aires) on argentiinalainen jalkapalloilija, pelipaikaltaan vasen laitapuolustaja, joka edustaa Ranskan Ligue 1:ssä pelaavaa Lyonia.[1] Hän on edustanut Argentiinan jalkapallomaajoukkuetta vuodesta 2017, ja oli voittamassa maailmanmestaruutta 2022.[2]
Seurajoukkueura
Tagliafico aloitti ammattilaisuransa Banfieldissa 2010. Hän pelasi seurassa kolme kautta Argentiinan Primera Divisiónissa ja yhden kauden sarjatasoa alempana Primera B Nacionalissa. Hän kävi välillä kauden 2012–2013 lainalla Espanjan Segunda Divisiónin Real Murciassa. Hän siirtyi vajaalla kolmella miljoonalla eurolla Club Atlético Independienteen helmikuussa 2015. Hän pelasi seurassa 85 Argentiinan pääsarjaottelua ja teki kaksi maalia. Hän oli voittamassa Copa Sudamericanaa 2017.[2]
Tagliafico siirtyi Eredivisiessä pelaavaan Ajaxiin neljällä miljoonalla eurolla tammikuussa 2018. Hän voitti Alankomaiden-mestaruuden 2019, 2021 ja 2022 sekä KNVB-cupin 2019 ja 2021. Hän pelasi Ajaxissa neljän ja puolen vuoden aikana 115 ottelua, joissa viimeisteli yhdeksän maalia. Mestarien liigan 25 ottelussa hän teki neljä maalia.[2]
Tagliafico siirtyi Ligue 1:n Lyoniin 4,2 miljoonalla eurolla kesällä 2022.[2]
Maajoukkueura
Tagliafico pelasi kaksi ottelua alle 17-vuotiaiden MM-kilpailuissa 2009 ja viisi ottelua alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa 2011. Ensimmäisen A-maaottelunsa hän pelasi Brasiliaa vastaan kesäkuussa 2017. Hän oli avauskokoonpanossa Argentiinan kaikissa neljässä ottelussa MM-kilpailuissa 2018. Hän pelasi kaikki kuusi ottelua Argentiinan pronssijoukkueessa Copa Américassa 2019 ja viisi ottelua Argentiinan voittaessa Etelä-Amerikan-mestaruuden 2021. MM-kilpailuissa 2022 hän pelasi yhtä vaille kaikissa maailmanmestaruuden voittaneen Argentiinan otteluista. Avauskokoonpanossa hän oli kolmessa ottelussa, mukaan lukien loppuottelu Ranskaa vastaan. Argentiinan voittamassa Copa Américassa 2024 Tagliafico pelasi kaikki kuusi ottelua, joista viisi avauskokoonpanossa.[2]
Lähteet
- ↑ Defender Tagliafico joins Lyon on a 3-year deal from Ajax AP News. 23.7.2022. The Associated Press. Viitattu 29.7.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Nicolás Tagliafico Transfermarkt. (englanniksi)
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Nicolás Tagliafico Wikimedia Commonsissa
1 Perri | 3 Tagliafico | 4 Akouokou | 7 Veretout | 8 Tolisso | 10 Lacazette | 11 Fofana | 15 Tessmann | 16 Abner | 18 Cherki | 19 Niakhaté | 20 Kumbedi | 22 Mata | 23 Almada | 27 Omari | 29 Molebe | 31 Matić | 37 Nuamah | 40 Descamps | 50 Diarra | 55 Ćaleta-Car | 69 Mikautadze | 98 Maitland-Niles | Valmentaja Fonseca
1 Armani | 2 Foyth | 3 Tagliafico | 4 Montiel | 5 Paredes | 6 Pezzella | 7 De Paul | 8 Acuña | 9 Álvarez | 10 Messi | 11 Di María | 12 Rulli | 13 Romero | 14 Palacios | 15 Correa | 16 Almada | 17 Gómez | 18 Rodríguez | 19 Otamendi | 20 Mac Allister | 21 Dybala | 22 La. Martínez | 23 E. Martínez | 24 Fernández | 25 Li. Martínez | 26 Molina | Valmentaja Scaloni
1 Armani | 2 Martínez Quarta | 3 Tagliafico | 4 Montiel | 5 Paredes | 6 Pezzella | 7 De Paul | 8 Acuña | 9 Álvarez | 10 Messi | 11 Di María | 12 Rulli | 13 Romero | 14 Palacios | 15 González | 16 Lo Celso | 17 Garnacho | 18 Rodríguez | 19 Otamendi | 20 Mac Allister | 21 Carboni | 22 La. Martínez | 23 E. Martínez | 24 Fernández | 25 Martínez | 26 Molina | Valmentaja Scaloni
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
